Hyvä kokousväki!
Tämä poliittinen kevät jää epäilemättä historian kirjoihin monestakin syystä, ja arvaan että graduntekijä tai useampi tulee keskittymään siihen, mitä tapahtui vaaleissa 17. huhtikuuta ja mitä tapahtui – tai jäi tapahtumatta – sen jälkeen.
Lainatakseni vapaasti preussilaista poliitikkoa Otto von Bismarckia: ”Sen parempi mitä vähemmän ihmiset tietävät siitä, miten makkarat ja hallitukset tehdään”.
Säätytalon poliittisen ottelun toinen puolierä saatiin eilen päätökseen. Toinen puolierä oli huomattavasti ensimmäistä lyhyempi ja päättyi myös paremmin, eli niin kuin sen piti: saatiin uusi hallitus, hallitusohjelma ja hallituksen salkkujako.
Uskon perustellusti teidän ymmärtävän, että tämän vuoden puheeni pitkälti koskee uunituoretta hallitusohjelmaa ja sitä, miten vaalikampanja ja Rkp:n poliittiset tavoitteet siinä näkyvät. Alkuun haluan kuvailla pitkittyneiden neuvottelujen taustoja.
Jo kauan ennen kevään eduskuntavaaleja oli selvää, mitkä tulevat olemaan hallitusneuvottelujen taloudelliset realiteetit. Uudella hallituksella olisi samat haasteet täysin riippumatta vaalituloksesta tai uuden hallituksen laajuudesta, väristä tai koostumuksesta. Kaikki, joilla oli vähääkään realiteettien tajua, tiesivät, että kestävyysvaje ja valtion laukkaava velkaantuminen vaativat jämerää otetta ja konkreettisia toimia.
Toinen vaihtoehto olisi ollut työntää pää pensaaseen ja jatkaa lainanottoa heiltä, jotka eivät vielä saa ääntään kuuluviin: lapsiltamme ja lapsenlapsiltamme. Se olisi ollut moraaliton ja itsekäs tapa hoitaa tulevaisuutta. Tämä vaihtoehto oli todistettavasti mahdoton niille puolueille, jotka nyt muodostivat uuden hallituksen.
Siksi hallitus sanoo sen ainoan oikean: se pyrkii kasvuhakuiseen ja työllistävään talouspolitiikkaan, joka pystyy kääntämään valtion velkaantumisasteen laskuun bruttokansantuotteeseen nähden viimeistään vaalikauden lopussa eli vuonna 2015. Tämä vaatii sekä menojen että tulojen sopeutustoimia.
Yhtaikaa oli valtava tilaus sellaiselle hallitusohjelmalle, joka kohdistetusti parantaa vähätuloisimpien ja syrjäytymisvaarassa olevien toimeentuloa ja arkea. Tämä oli myös yksi Rkp:n viesteistä eduskuntavaaleissa. Ja se toteutui.
Hallitusohjelma sisältää perusturvan korotuksen lähes 400 miljoonalla eurolla ja lisäksi verotuksen perusvähennyksen ja ansiotulovähennyksen korotuksia samoin 400 miljoonalla eurolla. Tämä tarkoittaa miltei 0,8 miljardia täsmätoimiin, jotka täyttävät merkittävän osan odotuksista sosiaalisesti oikeudenmukaiseen politiikkaan. Nämä panostukset kuitenkin edellyttävät, että Suomen talous kasvaa, työllistää ja tuottaa lisää verorahoja hyvinvoinnin säilyttämiseen.
Nimittäin, jos on kiinnostunut hyvinvoinnista, pitää olla kiinnostunut kasvustakin. Ilman kasvua vähemmän hyvinvointia.
Mutta sekä sosiaalisesti profiloituvat uudelleenkohdistamiset että vaatimus lainanoton ja vakausvajeen vähentämisestä edellyttivät paitsi kokonaisveroasteen korottamista myös aina yhtä hankalia valtion menojen leikkauksia. Niitä löysimme kaikista ministeriöistä, yhteensä 1,25 miljardin arvosta. Erittäin harvat niistä ovat helppoja kohteita. Kuuluu ikään kuin menoleikkausten luonteeseen, että ne usein kumoavat saavutettuja etuja ja pakottavat meitä niin henkilökohtaisiin kuin taloudellisiinkin uhrauksiin, jotta elämä voisi jatkua kuten ennen.
Näin oli keväällä 1995, kun Lipposen I hallituksen oli pakko leikata nykyrahaksi muunnettuna yli 8 miljardia euroa pelastaakseen valtiontalouden konkurssilta. Myös uuden Kataisen hallituksen paketti on monin tavoin visainen, vaikka leikkaukset onneksi ovat pienempiä.
Yksikään uuden hallituksen puolueista ei vähättele leikkausten seurauksia kunnille, peruselinkeinoille, puolustusvoimille tai elinkeinotuille. Tulemme tekemään kaikkemme vaikutusten hillitsemiseksi ja parhaassa tapauksessa mahdollistaaksemme kompensoivia satsauksia. Mutta mahdollisuus tällaisiin satsauksiin on suorassa suhteessa siihen, miten paljon kasvu ja työllisyys, toisin sanoen verotulot ja valtiontalouden pelivara, paranee.
Hyvät kuulijat!
Useimmat puoluepäiväedustajat istuivat varmaan televisioidensa ääressä 15. toukokuuta Suomen ja Ruotsin kohdatessa rivaaleina jääkiekon unelmafinaalissa. Loppu on historiaa ja Suomi pääsi iloitsemaan toista MM-kultaansa tässä lajissa.
Ruotsi herättää tunteita Suomessa. Tämä on melko luonnollista. Meillä on 700-vuotinen yhteinen historia ja maamme ovat monisäikeisesti yhteen nivoutuneita. Rakastamme vertailuja Ruotsiin, erityisesti ollessamme hitusen verran parempia kuin läntinen naapurimaamme. Sellaiset hetket ovat välillä olleet kovin harvassa.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n uunituore selvitys "Heja Sverige" on mielenkiintoista luettavaa. Siinä etsitään selityksiä sille, miksi Ruotsin talous menestyy niin paljon paremmin kuin meidän. Ja meneehän Ruotsin taloudella lujaa. Maa tuottaa reilua budjettiylijäämää, 10 miljardia ja julkinen velanotto pienenee suhteessa bruttokansantuotteeseen, kun taas Suomessa kamppailemme ison budjettivajeen ja kasvavan lainanoton kanssa.
Analysoidessamme, mitä Ruotsissa on tehty, huomamme yrittämättä olla vaatimattomia, että aloitteita samoiksi toimiksi tosiasiallisesti löytyy meiltäkin. Nimittäin Rkp:n kannanotoista ja vaaliohjelmista. Annan muutaman esimerkin:
Ruotsin menestystarinan perustana on avoin yhteiskunta ja avoin talous. Ruotsi on aina ollut erilaisten kulttuurien, kielten ja uskontojen sulatusuuni. Ruotsiin on lupa tulla tekemään työtä, ryhtymään yrittäjäksi ja luomaan omaa ja muiden hyvinvointia riippumatta siitä, puhummeko 50- ja 60-lukujen suomalaisista vierastyöläisistä vai myöhemmin kaukaisemmista maista muuttaneista.
Tämä on luonut dynamiikkaa talouteen ja yhteiskuntaan. On omaksuttu ideologia, jonka mukaan vain avoin ja suvaitsevainen yhteiskunta voi päätyä voittajaksi kovenevassa globaalissa kilpailussa. Ruotsin työvoima ei kutistu, se kasvaa. Arvion mukaan 80 000 yritystä on ulkomaalaistaustaisten perustamia.
Olin melkein sanoa: mitä sanoimmekaan?
Ruotsin talous on käynyt läpi muodonmuutoksen. Suosiollisten taloussuhdanteiden aikana on alennettu työn verotusta, ja on otettu käyttöön työhön kannustavia verovähennyksiä. Tämä on luonut kasvua ja turvannut kulutuksen ja talouden dynamiikan. Ruotsalaisten matala- ja keskituloisten palkansaajien marginaaliverotaso oli vuonna 2009 46,3–47,9 % Suomen tason ollessa Pohjoismaiden korkein eli 53,2–56,9 %
Tämä on saatu aikaan samalla, kun on onnistuttu kehittämään hyvinvointiyhteiskuntaa ja esimerkiksi Suomesta houkuttelemaan uutta työvoimaa julkiselle sektorille, muun muassa sosiaali- ja terveydenhuoltoon.
Yrittäjyyttä on helpotettu sukupolvenvaihdoksiin rohkaisevan politiikan avulla. Verotus pannaan toimeen vasta, kun yritys myydään tai muunnetaan selväksi rahaksi. Tämän takia kenenkään ei tarvitse ryhtyä verosuunnitteluun tai myymään osaa yrityksen toiminnasta voidakseen maksaa perintöveron. Osa niistä, jotka ovat aikaisemmin jättäneet Ruotsin takavuosien epäsuotuisan veropolitiikan vuoksi, suunnittelevat nyt paluuta. Tosin emme valitettavasti enää saa uutta tilannearviota Astrid Lindgrenin Pomperipossa-hahmolta, jolla vuonna 1976 oli 102 %:n marginaalivero.
Mistä tämä kertoo? Siitä, että oikeita verovälineitä käyttäen voimme tehokkaasti ohjata talouden kasvua ja dynamiikka ja luoda työpaikkoja. Emme ole enää eristynyt saari, jonka veropäätökset eivät vaikuta yritysten tai inhimillisen pääoman liikkuvuuteen. Veroratkaisujen vaikutukset täytyy arvioida ja analysoida huolella. Sitä sanotaan vastuulliseksi, pitkäjänteiseksi talouspolitiikaksi. Sitä Rkp on pitkään peränkuuluttanut.
Hyvä kokousväki!
Uudella hallituksella on kunnianhimoinen talousohjelma. Tavoitteet ovat selvät. Työllisyyttä täytyy parantaa, työuria pidentää ja Suomen kilpailukyky ja ostovoima turvata. Uuden hallituksen politiikka sisältää selkeitä työkaluja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
Suomalainen työ pysyy tulevaisuudessakin kannattavana, kuten tunnuslauseemmekin kuuluu: ”Työn täytyy aina olla kannattavaa”. Hallitus sitoutuu siihen, ettei tuloverotusta kiristetä vaalikauden aikana. Tämä on tärkeä linjaus ja se on asia, jota Rkp vaati vaalien alla. Samalla sanoimme, ettei tuloveroa pidä alentaakaan. Eikä niin tapahdu.
Lisäksi vahvistetaan edelleen alimpien tuloryhmien ostovoimaa 800 milj. euron suuruisella kohdistetulla vero- ja sosiaalipoliittisella kokonaispaketilla.
Onhan niitäkin asioita, joissa olemme Rkp:ssä nähneet ongelmia. Tämä koskee toisaalta asuntolainakorkovähennysten ja toisaalta kotitalousvähennyksen tason alentamista. On kuitenkin tärkeää todeta, että kumpikin järjestelmä jää käyttöön, mikä ei ollut kaikille itsestään selvää.
Hallitusohjelmaan sisältyy myös selkeitä viestejä yrityksille ja yrittäjille. Suomi on maa, johon kannattaa investoida ja perustaa yrityksiä. Yhteisöveroa alennetaan yhdellä prosenttiyksiköllä eikä listaamattomien yritysten verotusjärjestelmää muuteta niin radikaalisti kielteiseen suuntaan kuin mitä pelkäsimme ennen eduskuntavaaleja.
Tärkeimpiin kilpailijamaihimme verrattuna meillä on Suomessa melko korkeat energiaverot. Energiaintensiivisen teollisuus on monissa maissa vapautettu energiaveroista tai on luotu tehokas veronpalautusjärjestelmä. Ruotsissa on muun muassa energiaintensiivinen teollisuus kokonaan vapautettu sähköverosta silloin, kun yritykset sitoutuvat parantamaan energiatehokkuuttaan. Energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukyvyn turvaamiseksi tehostetaan nyt energiaverojen palautusjärjestelmää, jotta saavutamme sen energiaverotason, joka vastaa EU:n minimivaatimuksia. Näin toteutuu eräs vientiteollisuutemme tärkeimmistä vaatimuksista, jotta se pystyy toimimaan ja työllistämään Suomessa. Rkp:n tavoite on, että veronpalautusjärjestelmän pitää myös koskea sitä osaa esimerkiksi kasvihuonealasta, joka ei ole riippuvainen polttoöljystä.
Hyvät ystävät!
Rakenneuudistukset ovat haastavia kaksikielisissä maissa. Suomessa olemme tottuneet siihen, että kunnilla on suuri vastuu peruspalveluista. Aina 1860-luvulta saakka, jolloin kunnat perustettiin Suomeen, on niiden rooli hyvinvointiyhteiskuntamme kulmakivenä ollut kiistaton. Tiedämme kuitenkin, että yhteiskunnassamme on tapahtunut paljon sen jälkeen.
Sitä mukaa, kun kuntien vastuu peruspalveluista on kasvanut, on myös kustannuspaine noussut ja toimintaedellytykset ovat muuttuneet radikaalisti. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon osalta tiedämme, että tarvitaan riittävän laaja väestöpohja palveluiden laadun turvaamiseksi. Kunnan kasvava rooli alueellisena toimijana, vauhdittajana ja käynnissäpitäjänä vaatii kunnalta riittävää voimaa ja uskottavuutta. Paine isompiin kuntayksikköihin on sen takia kasvanut. Näimme tämän viimeksi, kun kunta- ja palvelurakenneuudistus, PARAS, aloitettiin Vanhasen II hallituksen aikana.
Uudistus loi mahdollisuuksia ja siinä oli paljon vapaaehtoisuutta, kuten Rkp halusi. Varoitimme myös riman ylittämisestä siellä, missä se on matalimpana. Hallitus antoi raamit, mutta vastuu oli paikallisella tasolla ja kunnille annettiin iso vastuu. Rkp sanoi myös, ettei tämä lopu tähän vaan että on tulossa uusi uudistus. Siitä tulee, kuten kaikki tiesimme, luultavasti velvoittavampi ja vähemmän vapaaehtoinen. Siksi oli kysymys vastuullisesta vapaudesta. Erittäin vastuullisesta vapaudesta.
On siksi loogista, että kuntien määrä on kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä pienentynyt sadalla. Suomen ruotsinkielisillä alueilla meillä on tapana siivota omat nurkat ennen kuin joku muu tekee sen puolestamme. Raasepori, Uusi Loviisa, Länsi-Turunmaa, Uusi Vöyri ja Kemiösaaren kunta ovat esimerkkejä tästä järkipolitiikasta.
Hyvät kuulijat!
Kataisen hallitusohjelma lähtee siitä, että vahvoihin peruskuntiin ja paikallisdemokratiaan perustuvan järjestelmän säilyttämisen edellytyksenä on kuntien koon kasvu. Meillä on siis edessämme koko maan kattava kuntauudistus, jossa kuntajaon pitää perustua työssäkäyntialueisiin ja jossa kuntien pitää olla niin isoja, että ne selviytyvät kaikkien palvelujen järjestämisestä paitsi kaikkein erikoistuneimmasta sairaanhoidosta ja sosiaalihuollosta. Mutta uudistus ei tarkoita sitä, että hallitusohjelmassa olisi lyöty lukkoon minkä kokoisia kuntien pitää olla tai kuinka monta niitä pitää olla. Sellaisiin numeroleikkeihin Rkp ei koskaan ole ryhtynyt. Meille palvelut ratkaisevat – ei lukumäärä.
Tavoite on siis selvä. On turvattava kuntalaisten oikeus hyvään perustason palveluun sosiaali-, terveyden- ja sairaanhoidossa sekä opetuksessa.
Kysymme kaikki, miten ruotsinkielinen Suomi selviää tässä tilanteessa? Hallitusneuvotteluissa Suomen ruotsalainen kansanpuolue on neuvotellut kirjauksia, jotka takaavat ruotsinkielisiä rakenteita tulevaisuudessakin. Hallitusohjelmassa määritellään, että uudistuksessa on otettava huomioon saaristo- ja kielioloja ja että suomen- ja ruotsinkielisen väestön palvelut on turvattava yhtäläisin perustein muutettaessa hallinto- ja aluerajoja. Kuten PARAS-hankkeen ykkösvaiheessa.
Tämä ei tarkoita sitä, että voimme nojata ruotsinkielisillä alueilla taaksepäin ja viitata poikkeuksiin. Päinvastoin, meidän pitää kuten niin monesti ennenkin itse luoda sellaiset uudet kunnat, että ne kestävät pitkälle tulevaisuuteen. Tällaiset tärkeät muutosprosessit meidän on ohjattava itse, ei kenenkään muun.
Syksyllä valmistellaan uusi rakennelaki, joka tulee asettamaan puitteet tulevaisuuden kuntarakenteelle. Siksi meidän tulee jo nyt kesällä riippumatossa miettiä mitkä ratkaisut ovat parhaita meille, kuntalaisillemme, koska uudistus tulee. Suomen ruotsalaisessa kansanpuolueessa meillä täytyy olla selkeä visio haluamastamme.
Haluan sanoa teille kaikille, jotka olette erityisesti viime 5–6 vuoden aikana rakentaneet uusia kuntia ja yhteistyöalueita eri seuduilla, että työ ei todellakaan ole ollut turhaa. Jo luotua yhteistyötä voi tietenkin kehittää edelleen tai hyödyntää siinä syntyneitä kokemuksia ja rakenteita sekä luottamusta jatkossakin.
Hyvät Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen puoluepäivien osanottajat!
Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen määrätietoinen ja näkyvä työ ruotsinkielisten kysymysten ja kaksikielisen Suomen puolesta näkyy Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa. Rkp:n kädenjäljet näkyvät selvästi asioissa, jotka koskevat maamme ruotsinkielisyyttä. Ken luulee, että sen kokoluokan kirjaukset, joita hallitusohjelmassa nyt on, tulevat sinne itsestään tai taikasauvaa heiluttaen, hän erehtyy.
Ruotsin kieltä koskevat kysymykset eivät valvo itse itseään, vaan tarvitaan joku, joka ajaa niitä määrätietoisesti ja asiantuntevasti. Suomen ruotsalainen kansanpuolue, vahtikoira joka ei koskaan uneksi päiväunia, on mitä selvimmin hoitanut tämän tehtävän.
Tartuimme palloon, Folktingetin toimintaohjelmaan kahden kansalliskielen Suomen puolesta, jota kutsutaan myös Ahtisaari-ryhmän ohjelmaksi. Siksi voin ilokseni todeta hallitusohjelman nyt määrittelevän, että kielellisten oikeuksien toteuttamista pitää kehittää hyödyntäen Ahtisaari-ryhmän esittämiä ehdotuksia. On tärkeää ja ilahduttavaa, että pääministerin johdolla nyt laaditaan pitkän aikavälin kielistategia maamme molempien kansalliskielten kehittämiseksi. Näin olemme huolehtinet siitä, että maamme kaksikielisyyden vaaliminen otetaan tosissaan tulevan hallituskauden aikana. Ahtisaari-ryhmän ohjelma on tärkeä linjaus.
Kiitos Folktingetille ja erityisesti sen puheenjohtajalle Anna-Maja Henrikssonille tärkeästä esityöstä!
Nyt on kaikki mahdollisuudet saada viranomaisemme ja virkamiehemme ajattelemaan pitkäjänteisesti myös kielinäkökulmasta ja saada heidät tietoisiksi siitä, että heillä on roolinsa kielilain vaatimusten täyttämisessä. Tämä on suunnanmuutos suhtautumisessa ruotsin kieleen Suomessa. Viime kädessä on kysymys siitä, että sinä ja minä, houtskarilainen kalastaja, pietarsaarelainen maanviljelijä, porvoolainen eläkeläisrouva ja helsinkiläinen yrittäjä voimme tuntea turvallisuutta kommunikoidessamme veroviraston, poliisin, tuomioistuimen tai hoivalaitoksen kanssa – että saamme viestimme perille ja tulemme ymmärretyiksi äidinkielellämme. Ei enemmästä eikä vähemmästä. Taas kerran: emme vaadi erityisoikeuksia vaan samoja oikeuksia, jotka maamme enemmistöväestöllä on. Ahtisaaren raportin ehdotusten joukossa on monia konkreettisia toimia, jotka suoraan voivat vaikuttaa myönteiseen kehitykseen, kunhan riittää rohkeutta toteuttaa ne. Uusi hallitus on mitä selkeimmin osoittanut että sillä on tarvittava tahto.
Hyvät ystävät!
Hallituksen ohjelmalla on selkeä ihmisoikeusprofiili. Ensimmäistä kertaa koskaan tullaan Suomessa laatimaan kansallinen ihmisoikeuksien toimintaohjelma. Yhdessä edellisen hallituksen tekemän ihmisoikeuskeskuksen perustamispäätöksen kanssa tämä tarkoittaa, että alamme kirjoittaa uutta lukua Suomen ihmisoikeuspolitiikassa. Suoremmin ja konkreettisemmin kuin koskaan ennen kiinnitämme katseemme oman maamme rajojen sisällä vallitsevaan ihmisoikeustilanteeseen. Ihmisoikeuksia ei loukata vain diktatuureissa kaukana rajoistamme, vaan niitä saatetaan loukata myös demokraattisessa, turvallisessa Suomessa.
Hallitus lupaa tehostaa taistelua rasismia, suvaitsemattomuutta, muukalaisvihaa ja muunlaista ahdasmielisyyttä vastaan. Tehostamme myös työtä viharikoksia vastaan, jotka voivat perustua uhrin vammaan, uskontoon, vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin. Tätä työtä tarvitaan tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Jostain syystä on tullut yhä hyväksytymmäksi puhua kielteisesti eri vähemmistöryhmistä tai jopa hyökätä heitä vastaan. Tämän näimme valitettavasti jo viime vuonna PRIDE-festivaalin aikana. Rkp:n näkökulmasta on ratkaisevaa, että hallitus ottaa etäisyyttä vähemmistöihin kohdistuvasta vihasta ja sen sijaan vaikuttaa kaikkien vähemmistöjen hyväksi.
Rkp:ssä voimme olla tyytyväisiä niihin hallitusohjelman kirjauksiin saamelaisten oikeuksista ja kulttuuriautonomiasta sekä saamelaiskäräjien toimintaedellytyksistä. Nyt lukee selkeästi, että hallituksen tavoite on ratifioida ILO:n sopimus 169 alkuperäiskansojen oikeuksista. Saamelaisille tärkeät kysymykset olivat hallitusneuvotteluissa selvemmin esillä kuin koskaan ennen. Tämän mahdollisti Rkp sekä hyvä yhteistyömme saamelaiskäräjien puheenjohtajan Klemetti Näkkäläjärven kanssa. Klemetille kiitos panoksestasi Rkp:n neuvotteluryhmässä ja kiitos osallistumisestasi eduskuntavaaleihin. Rkp:n Lapin lista ei ollut sattuma eikä kertailmiö. Saamelaisten asia n meidän asiamme!
Tuskin kukaan voi väittää, että Rkp pitäisi matalaa profiilia maahanmuuttoasioissa. Niistä ei ehkä tullut niin iso vaalikysymys kuin veikattiin, toivottiin tai pelättiin. Mutta toisenlaisella hallituspohjalla olisi maahanmuuttokeskustelu hallitusneuvottelujen aikana varmasti muotoutunut toisenlaiseksi kuin nyt, vaikkei lähtötilanne ollut helppo nytkään. Ei varsinkaan Rkp:lle.
Maahanmuutoa koskevassa osiossa näemme, että hallitus katsoo asioita ihmisoikeuksien näkökulmasta. Hallituksen tulee vaikuttaa siihen, että Eurooppaan saadaan inhimillisempi ja paremmin toimiva turvapaikkajärjestelmä. Haluamme kieltää yksin saapuneiden alaikäisten lasten sijoittamisen säilytykseen. Jokaisella turvapaikkaa hakevalla lapsella on oltava oikeus koulunkäyntiin. Omaisten maahanmuuton kiristämisen seuraukset on tutkittava. Muutaman esimerkin mainitakseni:
Maahanmuuttajien kotouttaminen on keskeinen kysymys uudelle hallitukselle. Jotta se onnistuu, on viisasta seurata Astrid Thorsin viitoittamaa suuntaa. Hänen ministerikautensa aikana kotouttamislakiin tehtiin kokonaisuudistus, jonka myötä laki koskee kaikkia maahanmuuttajia. Panostetaan kotouttamisen tärkeään ensivaiheeseen. Maahanmuuttopolitiikka on harpannut valtavasti eteenpäin kiitos Rkp:n ja kiitos kelpo Astrid Thorsimme.
Astrid, ansaitset kunnon tunnustuksen määrätietoisesta ja pelottomasta työstäsi humaanimman kotoutus- ja maahanmuuttopolitiikan sekä ihmisiä kunnioittavamman näkemyksen puolesta pohjoisessa maassamme!
Hyvät ystävät!
Hallituksessa, joka ulottuu kokoomuksesta ja kristillisdemokraateista oikealla aina vasemmistoliittoon vasemmalla laidalla ja sisältä melkein kaiken siltä väliltä, myös hallitusohjelman ulko-, turvallisuus-, puolustus-, kehitysapu- ja Eurooppa-poliittiset kirjaukset ovat luonnollisesti laajojen kompromissien tulosta.
Yhteinen nimittäjä on kuitenkin hyvä. Suomi on avoin, pohjoismainen, eurooppalainen ja kansainvälinen, eikä sulkeutunut ja sisäänpäin kääntynyt maa.
Pohjoismaiden osalta ohjelma ei tyydy tavallisiin kliseisiin, vaan se luettelee priorisoituja yhteistyöalueita: puolustuksen, tiede- ja innovaatiopolitiikan, ympäristön ja kuluttajapolitiikan. Jäljellä olevat niin sanotut rajaesteet pohjoismaalaisten vapaalle liikkuvuudelle on poistettava. Ruotsin-suhteita korostetaan aloitteestamme erityisesti viittaamalla suuntaviivoihin, jotka laadittiin hallitusten yhteiskokouksessa Hämeenlinnassa vuonna 2009.
Eurooppa-politiikan osalta ohjelma toivottaa tervetulleeksi Suomen sitoumusten ja vastuunoton ehtojen kiristämistä tärkeissä kriisinhallintakysymyksissä Kreikan ja Portugalin tapaisissa maissa. Kreikan kaltaiset maat ovat haaste. On kuitenkin itsekäs etumme, että kriisi ratkaistaan ennen kuin se laajenee edelleen, ja siksi emme voi kääntää selkäämme kreikkalaisille. Kaikkien EU-maiden maksimaalinen vakaus lisää koko EU:n vakautta, mikä tukee Suomen taloutta, kasvua ja työllisyyttä.
Enemmän kuin mihinkään muuhun yksittäiseen hallitusohjelman kirjaukseen heijastuu sixpack-kompromissi siihen, miten Suomen suhteet puolustusliitto Natoon muotoiltiin. Toisaalta tunnustetaan tosiseikka: Suomi on yhteistyössä Naton kanssa. Suomi harkitsee mahdollista jäsenyyttä omista turvallisuus- ja puolustuspoliittisista eduistaan lähtien. Suomi vaikuttaa EU- ja Nato-yhteistyön kehittämiseksi lähtökohtana ”Naton merkitys eurooppalaisen puolustuspolitiikan keskeisenä foorumina”.
Toisaalta Suomi ei tämän hallituskauden aikana valmistele hakemusta Naton jäseneksi, joskin mahdollisuus jäsenyyden hakemiseen säilytetään. Kuuluisa ovi on siis kiinni, muttei lukossa.
Nykypäivänä, maailman muututtua rauhallisemmaksi ja ikäluokkien pienetessä, kansallinen puolustuksemme kuuluu niihin yhteiskunnan toimintoihin, joihin valtionmenojen väistämätön leikkaustarve valitettavasti iskee lujaa. Henkivakuutusmaksuista ei yleensä ole tapana säästää, mutta tässäkin taloudelliset realiteetit tulivat vastaan.
Ajatellen niitä säästöjä, joihin puolustuslaitos joutuu turvautumaan, oli työvoitto, että Rkp sai hallitusohjelmaan kirjauksen ruotsinkielisen varusmieskoulutuksen turvaamisesta lainsäädännön edellyttämällä tavalla.
Hyvä kokousväki!
Tasan kaksi viikkoa sitten kouluissamme kaikuivat ”Jo joutui armas aika…” ja ruotsalaisen ylioppilaslaulun sanat ”iloitkaamme nuoruuden kevättä”.
Moni nuori ottaa näinä päivinä tärkeät ensiaskeleensa aikuismaailmaan. He saavat opiskelupaikan, muuttavat kotoa, saavat työpaikan. Mutta tämä kuva ei ole totta kaikille nuorille. Joillekin ”iloitkaamme nuoruuden kevättä” voi kaikua melko ontosti. On helppo elää täysillä kun kaikki on hyvin, ja sitäkin vaikeampaa on, kun elämä ei kanna.
Emme nuorinakaan ole kollektiivi. Meillä jokaisella on eri tausta, eri tarpeet ja haaveet. Meidät kasvatetaan eri ympäristöissä ja me kohtaamme kukin omat haasteemme ja vaikeutemme elämässä.
Ehkä oli kiinni opintopaikasta, josta ei koskaan tullut totta kovasta työstä huolimatta, kesätyöstä, joka yllättäen lopetettiin varoituksitta tai joka ei tullutkaan, taikka omista tai muiden vaatimuksista, jotka oli kasvoivat ylivoimaisiksi. Tunne, ettei kukaan kuuntele. Tunne, ettei tiedä, minne on matkalla. Tunne, että kaikki muut tietävät.
Siinä tilanteessa voi pahimmassa tapauksessa jo olla matkalla reunan yli. Meillä on tälle kalsea sana: syrjäytyminen. Syrjäytyminen saamatta mahdollisuutta.
Edellisellä vaalikaudella Rkp:n vastatessa nuorisopolitiikasta hallitus korotti nuorisotyön määrärahoja yli 50 prosentilla. Viestikapula on nyt uudella hallituksella, joka ottaa käyttöön yhteiskuntatakuun alle 30-vuotiaille. Koulu ja koulutus ovat edelleen perustana sille, että lapsemme ja nuoremme voivat hyvin. Peruskoulutus on uudessakin hallitusohjelmassa poliittinen prioriteettialue. Olisi merkillistä, ellei olisi.
Kokopäiväisen opiskelun edellytykset paranevat kun kaivattu opintotuen sitominen indeksiin toteutuu tällä vaalikaudella. Tämä ilahduttaa erityisesti meidän puoluettamme, jonka profiilikysymyksiä tämä on ollut, ja olen eroavana opintotuki- ja nuorisoministerinä myös henkilökohtaisesti tyytyväinen.
Meille yhtä tärkeää on auttaa avun tarvitsijoita, kun he eri syistä eivät itse jaksa. Elämän eri vaiheissa voi kuka tahansa meistä tarvita apua.
Silloin, jos milloinkaan, oivallamme miten tärkeä on hyvinvointiyhteiskunta. Suomen ruotsalainen kansanpuolue on aina vaalinut pohjoismaista hyvinvointimallia. Se on malli, jossa meidän ei tarvitse pelätä elämämme puolesta, kun sairastumme. Se on malli, joka turvaa jokapäiväisen leipämme, kun emme itse voi tehdä työtä sen eteen. Eikä vähiten, se on malli, joka turvaa sen, ettemme joudu kohtalomme varaan vanhetessamme.
Hallitusohjelmalla on selvä sosiaalinen profiili merkittävine satsauksineen eniten tarvitseville. Varhainen puuttuminen ja toimiva ehkäisevä työ kulkee keltapunaisena lankana koko sen sosiaali- ja terveydenhuoltotyön läpi, jota hallitus tulee ajamaan.
Ikääntyvän väestön hyvinvoinnin turvaamiseksi vaaditaan määrätietoista vanhustenhoivapolitiikkaa, ja nyt otamme kaivatun askeleen siihen suuntaan.
Vanhustenhoivalaki, joka taisi olla eniten ja aktiivisimmin keskusteltuja kysymyksiä vaalikentillä, toteutuu. Laki turvaa ikääntyvien oikeuden laadukkaaseen ja tarkoituksenmukaiseen hoitoon ja hoivaan. Laissa määrätään pätevästä ja laadittavan hoitosuunnitelman mukaisesta hoidosta ja kuntoutuksesta. Jokaisella kunnalla on oltava vanhusten edunvalvojana toimiva vanhusneuvosto. Nämä ovat paljolti asioita, joiden puolesta Svenska Seniorerna ja Rkp ovat puhuneet jo kauan.
Aivan kuten sanoimme vaaliohjelmassa pitää helpottaa osatyökykyisten työssäkäyntiä. Tämä toteutuu kehittämällä työaikaratkaisuja ja kuntoutustoimintaa.
Tasa-arvoministerinä antamani tasa-arvoselvityksen jatkoksi tulee tasa-arvo-ohjelma, jonka uusi hallitus laatii kautensa alussa. Jatketaan myös työtä pari- ja perhesuhteissa tapahtuvan väkivallan vähentämiseksi.
Tuloksena tilapäisasumisestamme osoitteessa Snellmaninkatu 9-11 on siis lausuttu poliittinen tahto luoda sosiaalinen ja ihmisarvoinen, työllistävä ja kasvuorientoitunut politiikka tuleville vuosille.
Hyvät ystävät!
Eduskuntavaaleista 2011 tuli ravistava näytös siitä, miten kansanvalta voi toteutua Suomessa. Kaikki puolueet menettivät eduskuntamandaatteja paitsi kaksi: perussuomalaiset ja Rkp. Kuitenkin hallituksen kokoonpano osoittaa, ettei ole yhdentekevää millä tavalla, millä sanomilla ja profiloitumisilla vaalit voitetaan. Jos vaalikampanjan tavoitteet ovat sellaisia, ettei kukaan muu voi omaksua niitä, on tuloksena oppositio.
Rkp:n vaalitulosta on analysoitu sekä piireittäin että keskitetysti. Meillä on syytä niin tyytyväisyyteen kuin terästäytymiseenkin. Helsingissä Rkp eteni ensimmäistä kertaa sitten 90-luvun ja Turunmaassa tulos oli paras sitten vuoden 1987. Pohjanmaalla ja Uudellamaalla menetimme hieman, sekä odotetusti että odottamatta, ja aiomme jo nyt alkaa rakentaa perustaa paremmalle tulokselle vuonna 2015. Valonpilkkuja olivat myös vajaat 1000 ääntä Oulussa ja Lapissa, jossa Rkp:n vähemmistöprofiili sai saamelaisten johtohahmoja valitsemaan meidät. Siitä olemme erittäin iloisia ja ylpeitä.
Tulevaisuuden rakentaminen jatkuu pohjoisessakin, kuten kaikkialla Suomessa. Täsmälleen siellä, missä todistettavasti on kysyntää liberaalille puolueelle ja sen politiikalle. Tulevissa vaaleissa tulemme tarvitsemaan jokaisen äänen, vaikka uusi hallitus nyt on haudannut typerän kolmen prosentin äänikynnyksen.
Rkp:llä on nyt kaksi kokonaista ministeriötä ja siten kaikki mahdollisuudet olla mukana muotoilemassa hallituspolitiikkaa ainutlaatuisella ja kokonaisvaltaisella tavalla. Oikeusministeriöllähän on suuri vastuu myös, kun asia koskee hallinnonuudistuksia, Ahvenanmaata ja ruotsien kielen tulevaisuutta Suomessa. Puolustusministereinä on ollut pitkä rivi rkp:läisiä, muiden muassa Ingvar S. Melin, jonka muistamme lämmöllä tänään. Tuntuu hyvältä jatkaa isänmaallista perinnettä tässä ministeriössä.
Välillä kuuluu väitettävän, että Rkp:n aatteellinen linja olisi luisumassa. Milloin sanotaan meidän luisuvan vasemmalle, milloin oikealle. Todellisuudessa on niin, että puoluekentän lähes kaikki muut puolueet ovat luisuneet viime vuosina – tai vuosikymmeninä – jollakin tavoin ideologisesti. Maailma ja puolueet ovat muuttuneet. Rkp on liberaalipuolue, jolla edelleen tänä päivänä on ainutlaatuinen tilaus puoluekentässämme monien ihmisläheisten, sosiaalisten ja yksilökeskeisten painotustensa takia. Merkittävä osa niistä asioista, joita olemme vuosien varrella ottaneet ensimmäisenä esille, on myöhemmin muuttunut yleiseksi omaisuudeksi. Merkittävä osa siitä jäästä, jota olemme murtaneet vaikeissa poliittisissa kysymyksissä, on myöhemmin raivannut tietä sille, että mahdottomistakin kysymyksistä on tullut poliittisesti mahdollisia. Tämä on ja sen tulee olla Rkp:n rooli. Yhdistää, mutta myös uskaltaa. Toimia, ei vain reagoida.
Hyvä kokousväki!
Siksi on paras taas kerran tehdä selväksi, ettei Rkp:n ideologia ole poliittinen ajopuu, vaan honka. Suomen ruotsalainen kansanpuolue ei kulje vasemmalle eikä oikealle. Vaan eteenpäin.
