Ruotsalaisen kansanpuolueen puoluekokous on varma kesän merkki ja samalla yleensä myös kiivastempoisen poliittisen kevätistuntokauden loppuvihellys.
Puoluekokous on myös näyttö yhteishengestä. Täällä voimme myös antaa moraalista tukea niissä suurissa kohtalonkysymyksissä, joita valtakunnan poliittiseen arkipäivään tuntuu kasaantuvan nykyään yhä useammin. Niiden kanssa kamppaillaan toki myös sekä alueellisella että paikallisella tasolla - senhän toki kokkolalaiset tietävät paremmin kuin hyvin.Ruotsalaisen kansanpuolueen puoluekokous Kokkolassa vuonna 2012 osuu ajankohtaan, joka jälleen kerran tuntuu olevan kahden aikakauden taitekohdassa. Eurooppalaisen yhteenkuuluvuuden liitoskohtia koetellaan tälläkin hetkellä joka päivä enemmän kuin ehkä koskaan aikaisemmin.
Kaiken tämän hälyn keskellä on tärkeätä, että eurooppalaisen yhteistyön perusajatuksille - kutsutaan sitä vaikka Eurooppa-ideologiaksi - ei käy niinkuin sille kuuluisalle lapselle, joka heitettiin pois pesuveden mukana. Me eurooppalaiset olemme jatkossakin riippuvaisia toisistamme yhteistyön, taloudellisen kasvun, vakauden ja rauhan alueilla. EU on paras sateenvarjo tämän kaiken ylle. Meidän täytyy myös muistaa, että Suomi tarvitsee edelleenkin muita Euroopan maita - todennäköisesti enemmän kuin mitä muut Euroopan maat tarvitsevat meitä.Elämme taas kerran murroksen aikoja myös omissa organisaatioissamme. Kunta- ja terveydenhuoltorakenteet ovat valinkauhassa - kriteerit ja tarkemmat suuntaviivat annetaan vielä ennen tämän kuukauden loppua.
Puhumme tärkeästä ja välttämättömästä uudistuksesta mitä tulee kuntien taloudelliseen kantokykyyn ja niiden mahdollisuuksiin tuottaa välttämättömiä palveluja pitkällä tähtäimellä. Kuntauudistus pitää toki tehdä kuntien itsemääräämisoikeutta kunnioittaen ja ottamalla huomioon maantieteelliset erot ja maan ainutlaatuisen kaksikielisyyden.Kun olimme vuosi sitten kokoontuneet RKP:n puoluekokoukseen, uusi hallitus oli koottu pitkien neuvottelujen jälkeen vain päivää ennen puoluekokouspäivää. Jyrki Kataisen kuuden puolueen koalitiohallitus ja sen ideologisesti kirjava pohja herätti epäilyksiä kyseisen hallituskokoonpanon pitkän aikavälin kestävyydestä - tai jopa lyhyen aikavälin - kun otettiin huomioon laskevat suhdanteet ja vaikeat poliittiset päätökset, joita uuden hallituksen horisontissa oli jo alun alkaen näkyvissä.
Tänään, vuotta myöhemmin, tiedämme, että hallitus on eittämättä saanut toimia poliittisena avomerikapteenina sekä salakavalan kreikkalaisen saariston myrskyissä että kotimaisissa, vedenalaisissa karikoissa. Ensimmäisestä, suuresta tulikokeestaan, vuosien 2012-2015 kehysbudjetista, hallitus selvisi kuitenkin ennusteita helpommin. Se ei olisi ollut mahdollista ellei realismi olisi korvannut itsekkyyttä.Reaalipolitiikan, rehellisyyden ja vastuullisuuden alttarille uhrattiin useita ennen vaaleja annettuja poliittisia lupauksia ja myös tavallisesti niin pyhiä, aatteellisia keppihevosia. Nämä kypsyyden osoitukset kehysbudjettiriihessä herättävät toivoa jäljelläolevankin vaalikauden osalta, jonka aikana tullaan myöskin kokemaan sekä karikkoja että myrskyjä. Jatkossa tullaan tarvitsemaan vielä enemmän konaisuuksien näkemisen kykyä ja kykyä kantaa vastuuta kyseisistä kokonaisuuksista.
Euroalueen talouskriisi, Suomen kasvava kauppavaje, pienenevä sekä vanheneva työllisten joukko, teollisuuden rakennemuutos ja nuorison syrjäytyminen ovat yhteiskunnallisia kysymyksiä, joiden ratkaisuilla tulee olemaan giganttinen vaikutus Suomen tulevaisuudelle ja meidän paikallemme maailmassa. Jäämmekö - ei vain Kiinan - vaan myös muiden pohjoismaiden - kehityksestä jälkeen? Vai nousemmeko - 2010-luvun talvisotahengen vahvistamina - taas uuteen taloudelliseen ja moraaliseen hyvinvointiin, jonka aikana kasvava kakku jaetaan yhä tasaisemmin ja jolloin puhe ihmisten yhtäläisestä arvosta sekä kaikkien ihmisryhmien hyvinvoinnista on toteutunutta arkipäivää, eikä vain poliittisten juhlapuheiden fraseologiaa.Toivomme näkevämme jälkimmäisen vision toteutuvan.
Edessämme olevassa tienhaarassa on kysymys yhteiskunnan palveluiden rahoittamisesta ja verotuksesta, polttavasta tarpeestamme saada useampia ja pidempiä toteutuneita työuria sekä nykyisiltä että tulevilta suomalaisilta. Tienhaarassa on kysymys myös siitä, panostammeko yhteiskunnan tuottamiin palveluihin vai tulonsiirtoihin, tasapainosta yksityisen ja julkisen välillä.Tärkein valinta tässä tienhaarassa on meille suomalaisille se, valitsemmeko sellaisen tien, jota kulkiessamme elämme jatkuvasti yli varojemme vai valitsemmeko sen sijaan sen tien, jolla saavutamme kestävän tasapainon menojemme ja tulojemme välille.
Tämä taloudellis-poliittisen tien valinta pitää sisällään myös vahvan eettisen ja moraalisen latauksen: jokainen virheaskel - tai ottamatta jäänyt askel - joka edellyttää lisälainan ottamista, merkitsee lisää kiviä tulevien sukupolvien kuormaan - niiden sukupolvien, joilla ei vielä ole edes äänioikeutta. Siitä huolimatta heille sälytettäisiin kannettavaksi nykyisten poliitikkosukupolvien saamattomuuden, mukavuudenhalun tai lyhytnäköisen poliittisen opportunismin seuraukset.Olemme aina, niin vuonna 1995 kuin vuonna 2012, puolustaneet sellaisia rankkoja lyhyen aikavälin päätöksiä, joilla saavutetaan pitkän tähtäimen vakautta, hyvää ennustettavuutta ja talouskasvua. Olemme myös onnistuneet liittämään tähän rehellisyyteemme kovien otteiden taistelun pehmeiden arvojen puolesta. Olemme aina painottaneet sitä, että yhteiskunnan heikoimmat jäsenet tarvitsevat erityistä tukea varsinkin vaikeina aikoina.
Tämä RKP:n dualistinen näkökanta liberalismiin ja vapaamieliseen hyvinvointiyhteiskuntaan - vahva usko yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin, mutta samalla herkkä sosiaalinen omatunto - on poliittinen merikortti, joka on osoittautunut hyväksi maailman merillä. Merikortti näyttää oikean reitin myös silloin, kun jotkut toiset politiikan tekijät yrittävät siirtää reimareita tai jopa miinoittaa käyttämämme laivareitin.Uskoni on myös vahva sen suhteen, että istuvalla hallituksella on kaikki edellytykset selvitä myös edessä olevista haasteista. Vahva uskoni personifioituu pääministeri Jyrki Kataisessa. Hän on luotettava pääministeri, jolla on vahva oikeudentaju. Hänellä on myös hyvä suhteellisuudentaju ja lisäksi hän on arvostelykykyinen, hyvä johtaja. Hän ymmärtää aidosti kaksikielisyyttä ja sen asemaa maassamme.
Hyvä puoluekokous.Yhteiskunnan monimutkaisuus ja politiikan kiivas tahti asettaa suuria vaatimuksia kyvyllemme ymmärtää ja käsitellä kokonaisuuksia. Samanaikaisesti meidän pitäisi kuitenkin kyetä näkemään kaikki ne, joiden elämään tehdyt muutokset suoraan vaikuttavat - ihmiset, yksilöt. Vaikka meillä on yhä hienompia tapoja kontrolloida elämäämme, jäljelle jää silti ongelmia, joiden suhteen kehittyneimmätkin talouden, politiikan ja johtajuuden keinot osoittautuvat riittämättömiksi. Tällä viittaan sellaisiin tilanteisiin, joissa ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki.
Kunnioituksen puute toisia ihmisiä kohtaan kumpuaa usein röyhkeydestä ja itsekkyydestä, jotka ikävä kyllä leimaavat nykyistä yhteiskuntaamme yhä enenevässä määrin. Ihmisten välisen kilpailun kiihtyminen, materialististen arvojen ihannointi ja arkipäivän yhteiskunnallisten keskustelujen yhä kylmempi ilmapiiri saavat meidät vajoamaan aina vain syvemmälle oman napamme tuijotteluun.Tänä päivänä on selvästi näkyvissä huomattavan suuria puutteita kyvyssämme välittää toinen toisistamme, kunnioittaa toistemme erilaisuutta ja tuntea vastuuta niistä, jotka ovat vaarassa pudota muiden vauhdista. "Jonkun pitäisi tehdä jotakin, mutta miksi juuri minun?" Se kysymys kuvaa hyvin aikamme ilmapiiriä.
Koulukiusaaminen on monilla mittareilla mitattuna yksi tämän suuntauksen alkeellisimmista ilmentymistavoista. Kysymys on nuorista ihmisistä - juuri niistä samoista, joilta me nyt lainaamme maapalloamme. Suurin osa nykyisistä nuorista on normaaleja, älykkäitä ihmisiä. En halua syyllistyä yleistyksiin, leimaamiseen tai syyttelyyn, mutta se, miten nuorisomme ottaa vastuuta omasta ja toistensa elämästä, ja se, miten huolehdimme ja tuemme nuorisoamme, on kansakuntamme tulevaisuuden kohtalonkysymys. Lyhyesti: miten nuoremme oikein voivat?Lähimmäisyydesta ja vastuun kantamisesta ei voida ikinä tehdä poliittisesti suunniteltuja tuotteita. Empatiaa ja huomaavaisuutta ei voida ulkoistaa, yksityistää tai valtiollistaa. Meidän vastuun kantamistamme toisistamme pitää vahvistaa osana sellaisia yhteiskuntarakenteita, joiden turvin jokaisella yksilöllä, etnisestä tai sosiaalisesta taustasta huolimatta, henkilökohtaisista ominaisuuksista ynnä suuntaumisesta huolimatta, on oikeus tulla nähdyksi, kuulluksi ja saada tuntea itsensä arvokkaaksi yksilöksi.
Tämä asenne on ollut RKP:n yhteiskunnallisen työn peruspilari kaikissa yhteyksissä ja kaikkina aikoina, jolloin olemme suomalaisessa politiikassa vaikuttaneet.Hyvä puoluekokous,
Ruotsalaisen kansanpuolueen - tämän 106-vuotiaan kansanliikkeen - johtaminen on yksi hienoimpia luottamustehtäviä, jonka Suomen kansalainen voi saada. Olen saanut osakseni puoluekokouksen eli teidän, puolueemme jäsenten, luottamuksen täsmälleen 2190:ksi päiväksi. Niihin päiviin on sisältynyt kolme hallitusta ja viidet valtakunnalliset vaalit.Ei liene minun tehtäväni vertailla sitä puoluetta, jonka johtoon minut vuonna 2006 valittiin tähän nykyiseen puolueeseen, jonka nyt luovutan seuraajani johdettavaksi. Tässä asiassa olen itse tällä kerralla oikeasti jäävi arvioimaan tilannetta. Voin vain todeta, että kuuden vuoden ja kaksien eduskuntavaalien jälkeen RKP on hallituspuolue, joka on myös säilyttänyt paikkansa europarlamentissa. Ainakin näistä objektiivisista faktoista voimme täydellä syyllä iloita. Syvällisemmän aikakauteni analyysin luovutan ilolla poliittisille tarkkailijoille ja historiankirjoittajille.
Miksi haluan tässä yhteydessä painottaa RKP:n osallistumista hallitustyöhön? Koska se on tärkeä mittari ja todistus RKP:n vaikutuksesta ja merkityksestä suomalaisessa politiikassa.Vaihtoehtoja olisi näiden vuosien aikana varmasti ollut muitakin - jopa ruotsinkielisestä Suomesta löytyy toisinaan sellaisia henkilöitä, jotka suosisivat ulkopuolisuutta sisältäpäin vaikuttamisen sijaan.
Heille minun on helppo tänä päivänä lähettää lämpimiä terveisiä: jos meidät olisi pakotettu seuraamaan esimerkiksi kunta- ja puolustusvoimauudistusta oppositiosta ilman, että meillä olisi ollut mitään mahdollisuuksia vaikuttaa niiden valmisteluihin, niin se olisi varmasti ollut vähemmän miellyttävä asema kuin se, että olimme mukana kantamassa niistä vastuuta ja saimme oman sormenjälkemme mukaan kyseisiin uudistuksiin. Yksityiskohtiin puuttumatta voin sanoa, että moni päätös olisi näyttänyt tänä keväänä aivan toisenlaiselta ellei RKP olisi ollut mukana kantamassa niistä suurta vastuuta - tarvittaessa aivan etulinjassa.Puoluekokous!
Ruotsalaisen kansanpuolueen tehtäväkenttä suomalaisesa politiikassa ei ole kutistunut. Historiallinen ja ajaton tehtävämme maan kaksikielisyyden lipunkantajana kulkee käsi kädessä toisen roolimme kanssa: olemme liberaali, vapaamielinen puolue, joka osallistuu politiikkaan laajalla rekisterillä. Meillä on valpas omatunto kansainvälisissä asioissa ja sekä tahtoa että kykyä kantaa kokonaisvastuuta suomalaisen politiikan yhä leveämmästä ja monimutkaisemmasta kirjosta.Näen Ruotsalaisen kansanpuolueen vastuuntuntoisena, valtiota kannattelevana voimana, joka pystyy pitämään huolta siitä, että niin Suomi kuin meidän perinteiset arvommekin voivat hyvin myös tulevaisuudessa.
Ruotsalainen kansanpuolue on tulevaisuuden puolue!

