Tämänpäiväistä Donald Trumpin murhayritystä seurasi hetki, jona saatoimme lukea Trumpin huulilta hänen kannattajilleen osoittamansa kehotuksen taistella: ”Fight! Fight! Fight!”. Hetki oli pysäyttävä. Kuva verta vuotavasta Trumpista nyrkki pystyssä piirtyy varmuudella… Lue lisää »
Tämänpäiväistä Donald Trumpin murhayritystä seurasi hetki, jona saatoimme lukea Trumpin huulilta hänen kannattajilleen osoittamansa kehotuksen taistella: ”Fight! Fight! Fight!”.
Hetki oli pysäyttävä. Kuva verta vuotavasta Trumpista nyrkki pystyssä piirtyy varmuudella historiankirjoihin. Se saa minut pohtimaan, minkä puolesta toivon hänen, yhden läntisen maailman vaikutusvaltaisimmista johtajista, kehottavan meitä taistelemaan.
Itse ajattelen, että Yhdysvaltojen presidentin tärkein tehtävä on suojella demokratiaa eli kansanvaltaa, sillä demokratia on Yhdysvaltain liittovaltion perusfundamentti.
Demokratian suojeleminen edellyttää demokratiaa heikentävien tai jopa uhkaavien kehityskulkujen tunnistamista ja pysäyttämistä. Sellaisia ovat polarisoitunut keskusteluilmapiiri, ääriliikkeiden nousu, tietojen ja taitojen keskittyminen, ihmisryhmien syrjäytyminen, politiikan etääntyminen kansasta, kokemus turhan byrokratian lisääntymisestä ja sitä kautta oman autonomian heikkenemisestä sekä rapautunut luottamus instituutioihin.
Vastuun demokratian suojelemisesta jakavat kaikki länsimaiset poliitikot, itseni mukaan lukien.
Me emme voi suhtautua käynnissä olevaan kehitykseen välinpitämättömästi tai sitä vähätellen. Me emme saa hairahtua tekemään itsekästä ja lyhytnäköistä identiteettipolitiikkaa tilanteessa, jossa koko länsimaisen demokratian tulevaisuus on aidosti vaakalaudalla.
Negatiiviset kehityskulut saavat historiallisesti tilaa silloin, kun vallitsevat käytännöt ja edut ovat muuttuneet itsestäänselvyyksiksi. Me saatamme kuvitella demokraattisen maan kasvatteina, että koska tässä hetkessä pystymme tekemään itsenäisiä päätöksiä ja ilmaisemaan mieltämme vapaasti, tämä on asiantila myös jatkossa. Ajatus siitä, ettei näin olisi, tuntuu yksinkertaisesti mahdottomalta.
Puoluekollegani Per Stenbäck on kirjoittanut kirjan ”Demokratia on pelastettava”. Siinä hän nostaa demokratian suurimmaksi uhaksi epä-älyllisen populismin nousun. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat syventää pohdintojaan demokratian merkityksellisyydestä.
Demokratiaa rapauttavat tai sitä vahvistavat asiat tulevat todeksi tavallisessa arjessa. Ne näyttäytyvät sanoina ja tekoina niin politiikassa, kouluissa, yrityksissä kuin mediassakin. Kysymys kuuluu: miten taklaamme negatiivisen kehityksen?
Olemme tilanteessa, jossa mahdollisuutemme vaikuttaa muiden maiden toimintaan tai päätöksentekoon on rajallinen. Meillä on kuitenkin valta ja vastuu vaikuttaa kehitykseen Suomessa.
Taistelu demokratiasta on yhteinen ja sen polttoaineena toimii kokemus osallisuudesta; taistelun voittamiseen tarvitaan meidän poliitikkojen lisäksi jokainen vanhempi, jokainen opettaja, jokaisen organisaation jokainen johtaja ja työntekijä.
