Medborgarbladet

Äärimmäisyydet leimaavat tänään monin tavoin politiikkaa. Se näkyy sekä kyselytulosten viimeaikaisesta kehityksestä että poliittisen retoriikan muutoksista. Palkituiksi näyttäisivät usein tulevan mustavalkoisia arvoja tukevat äärilaitojen mielipiteet ja toiminta. Tiedämme kuitenkin, että todellisuus on paljon mutkikkaampi.

Vain harvat puolueet saavat tämänhetkisessä maailmassa viettää 120-vuotispäivää. Vielä harvemmilla on etuoikeus viettää päivää samalla vakaumuksella, luotettavuudella ja tulevaisuudenuskolla kuin puoluetoiminnan alkaessa. Kun Ruotsalainen kansanpuolue perustettiin vuonna 1906, Suomi näytti täysin erilaiselta kuin nyt. Elimme suurten muutosten aikaa. Demokratia otti ensimmäisiä suuria askeleitaan eteenpäin. Suomi ei ollut vielä itsenäinen, eikä kukaan voinut tietää, minkälaisia haasteita maamme kohtaisi alkaneella vuosisadalla. 

Koulu, joka keskittyy perusvalmiuksiin. Koulu, joka luo toivoa. Koulu, jossa hyvinvointi yhdistyy vahvasti oppimiseen. Koulu, jossa sivistys on keskiössä. Koulu, jossa oppilaalle annetaan työkaluja omanlaisensa tulevaisuuden luomista varten.

Vuoden lopulla on tapana luoda katsaus menneeseen ja summata tapahtumia. Samalla on kuitenkin tärkeää, ettei kukaan juutu menneeseen, vaan katse suunnataan tulevaan luottavaisin mielin. Parhaassa tapauksessa voimme mennyttä analysoidessamme kehittyä – parantamiseen on aina varaa.

Jälleen kerran syksy alkoi vauhdikkaasti. Aika lyhyessä ajassa olemme kohdanneet sekä taloudellisia haasteita että arvopoliittisia koettelemuksia.
Kevään kehysriihen jälkeen ajattelimme, että säästöt olisivat takanapäin ja että kasvua vauhdittaville päätöksille voitaisiin antaa mahdollisuus alkaa vaikuttaa. Heinäkuussa saimme kuitenkin tiedon, että luottoluokituslaitos Fitch oli päättänyt laskea Suomen luottoluokitusta. Tämä osoitti, ettei työ ollutkaan vielä ohi. Alijäämä on yhä liian suuri ja valtionvelka kasvaa. Tarvittiin uusia toimia.

Mitä lähemmäksi huhtikuuta tulemme, sitä korkeammaksi vaalikuume nousee. Kaltaisessamme demokratiassa vaalit ovat monin tavoin työmme huipentuma. Silloin näemme, mitä äänestäjät todella ajattelevat. Mielipidemittaukset tulevat ja menevät, ja tiedämme myös, että ne harvemmin tavoittavat meidän äänestäjänkuntamme: jos otat muutaman tuhannen äänestäjän otoksen eri puolilta Suomea, on melko todennäköistä, että et tavoita niitä alueita, joilla miltei jokainen äänestäjä tietää, miten äänestää oikein – eli RKP:ta.

Meillä suomalaisilla on taipumus vähätellä itseämme ja tuntea olomme epämukavaksi, jos jokin vähänkin haiskahtaa kehulta. Samanaikaisesti tunnemme toki ylpeyttä, kun Suomeen kiinnitetään myönteistä huomiota kansainvälisissä asiayhteyksissä, kuten viime vuosina on käynyt yhä useammin. Usein kyse on turvallisuuspolitiikastamme, mutta Suomi on saanut suurta huomiota osakseen myös opetusta ja koulutointa koskevissa asiayhteyksissä.

Yhdysvaltain presidentinvaalit olivat selkeät, monessa- kin mielessä. Republikaanit voittivat Donald Trumpin johdolla ja saivat presidentin lisäksi enemmistön senaatissa ja edustajainhuoneessa. Lisäksi republikaanisen puolueen presidenttiehdokas sai ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2004 enemmistön kaikista annetuista äänistä. Tämä lienee mielipidemittausten valossa itse asiassa ollut vaalien suurin yllätys. Arvailujen varaan jää, olisiko tulos ollut erilainen, jos demokraatit olisivat käyneet omat esivaalit, joissa valittu ehdokas olisi voinut ottaa etäisyyttä presidentti Joe Bideniin, jonka kannatusluvut ovat olleet matalalla.

Yksi tärkeimmistä asioista Suomen tulevaisuuden kannalta on, että jatkamme panostamista lasten ja nuorten hyvään koulutukseen. PISA-tulokset julkaistaan kolmen vuoden välein, ja julkaisupäivää odotetaan aina jännityksellä koulutuspiireissä. Miten maamme on pärjännyt? Mihin sijoitumme kansainvälisessä vertailussa?

Hallitus antoi joulukuussa eduskunnalle esityksen saamelaiskäräjälain muutoksiksi. Esityksen tavoitteena on edistää saamelaisten itsemääräämisoikeuden toteutumista sekä parantaa saamelaisten kieltään ja kulttuuriaan koskevan itsehallinnon ja saamelaiskäräjien toimintaedellytyksiä.

Tämä on ollut täysin poikkeuksellinen poliittinen kesä. Hellittämätön työ on kuitenkin tuottanut tulosta. Välillä toivottomalta tuntunut tilanne on päättynyt siihen, että kaikki hallituksen ministerit tuomitsevat rasismin kaikissa muodoissaan ja lupaavat työskennellä aktiivisesti tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämiseksi niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Rasismin ja syrjinnän vastaista työtä tehostetaan, ja se on erittäin tärkeää.

Medborgarbladetin edellinen numero julkaistiin hallitusneuvottelujen ollessa vielä käynnissä. Saavutimme seitsemän viikon ajoittain varsin tiukkojen neuvottelujen jälkeen neuvottelutuloksen, johon Ruotsalainen kansanpuolue voi olla valtaosin erittäin tyytyväinen. Jos olisimme yksin vallankahvassa, emme tietenkään olisi tehneet hallitusohjelman maahanmuutto-osioon nykyisen kaltaisia kirjauksia. Nyt meidän oli kuitenkin hyväksyttävä, että siihen sisällytettiin asioita, joita emme olisi siihen halunneet. Ohjelmassa on siitä huolimatta paljon RKP:stä viestivää sisältöä. Tiivistäen voimme tässä todeta, että se on yksi ruotsalaisuusmyönteisimmistä hallitusohjelmista kautta aikojen. Ohjelma henkii lisäksi selkeästi myös jatkoa Suomen kansainvälistymislinjalle ja aktiiviselle Eurooppa-politiikalle, joiden pelättiin olevan vaarassa.

Sunnuntaina 2. huhtikuuta on jälleen eduskuntavaalit. Ja taas kerran vaaleilla on valtava merkitys meille kaikille. Kukaan meistä ei voinut neljä vuotta sitten aavistaa, mitä olisi tulossa. Kenellekään ei tullut mieleenkään, että edessä olisi maailmanlaajuinen pandemia ja Venäjän julma hyökkäyssota, jonka seurauksena käynnistäisimme kansan suurella tuella prosessin Suomen viemiseksi Natoon. Tämä on hyvä muistutus siitä, miksi on tärkeää, että eduskuntaan valitaan oikeanlaiset päättäjät. Emme voi mitenkään ennustaa, mitä kriisejä kulman takana vaanii, mutta kansan valitsemilla edustajilla on oltava valmiudet tarvittaessa ryhtyä välittömästi toimenpiteisiin.