Vuoden lopulla on tapana luoda katsaus menneeseen ja summata tapahtumia. Samalla on kuitenkin tärkeää, ettei kukaan juutu menneeseen, vaan katse suunnataan tulevaan luottavaisin mielin. Parhaassa tapauksessa voimme mennyttä analysoidessamme kehittyä – parantamiseen on aina varaa.
Kuulin joitakin päiviä sitten opetus- ja kulttuuriministeriön uuden kansliapäällikön, Heidi Backmanin kuvauksen ensimmäisten Pisa-tulosten julkaisemisesta 25 vuotta sitten. Opetushallituksessa, jonka palveluksessa Heidi tuolloin oli, ei uskottu esitettyihin tuloksiin, joiden mukaan Suomen koulut selviytyivät parhaiten vertailussa kaikkiin maailman kouluihin. Eihän tämä voinut pitää paikkaansa? Ensireaktio oli, että tuloksissa oli pakostakin virhe – meillähän on niin paljon vikoja ja puutteita.
Reaktio on kuitenkin tavanomainen meille. Vaikka olemme todistettavasti muita parempia, emme usko, että olemme sitä. Sen sijaan, että näkisimme itsemme isossa kuvassa, tuijotamme vaistomaisesti heikkouksiamme, ja sellaisiahan löytyy aina. Vahvuuksiemme näkemisestä ei ole puhettakaan. Eivätkä neljännesvuosisadan takaiset reaktiot valitettavasti olleet mitenkään ainutlaatuisia. Ajattelemme näin edelleen.
Suomi on lähes kaikilla mittareilla yksi maailman parhaista maista. Maassamme käytävää keskustelua kuunnellessa sitä ei tosin uskoisi todeksi. Ymmärrän toki jollain tasolla, että oppositio löytää virheitä hallituksen tekemisistä. Se kuuluu politiikan henkeen. Sanotaan, että olemme säästäneet itsemme näännyksiin ja ettei hyvinvoinnistamme on enää mitään jäljellä, vaikka tilanne tosiasiassa on täysin toinen. Hyvinvointiyhteiskuntamme, jopa sosiaali- ja terveyshuoltomme on monista haasteista huolimatta kärkiluokkaa maailmassa. Kuulen myös aina silloin tällöin väitettävän, että vain rikkaiden verojen laskeminen on meille tärkeää. Ja onhan toki totta, että alensimme korkeimman marginaaliveron 59 prosentista 52 prosenttiin, mutta usko tai älä, verotaakka on edelleen Suomessa korkeammalla tasolla kuin pääosassa maailman maista. Ja, koska tarvitsemme kasvua, meidän on tehtävä sopeutuksia myös tällaisissa asioissa. Jo yli vuosikymmenen jatkunut kehityksemme ilman kasvua on johtanut meidät syvään taloudelliseen lamaan.
Hallituksen toteuttamien uudistusten ansiosta valmiutemme kohdata tulevat haasteet ovat kuitenkin entistä paremmat. Ja hyvistä uutisista puhuttaessa, minulla on ilo kertoa joistakin hallinnonalallani kuluvana vuonna edistyneistä asioista.
Kaikkein suosituin toimenpide on ehkä kielto käyttää kännykkää oppitunneilla. Vaikka lakimuutos on ollut voimassa vain syyslukukauden alusta lähtien, olen jo nyt saanut monia innostavia raportteja. Mielestäni on hienoa, että monet koulut ovat ottaneet käyttöön mahdollisuuden rajoittaa puhelinten käyttöä myös välitunneilla. Se on johtanut siihen, että oppilaiden välinen iloinen rupattelu on korvannut aiemman puhelimiin tuijottelun. Välitunneilla leikitään ja pelataan yhdessä erilaisia pelejä entistä enemmän. Varastoihin aiemmin kätketyt urheilu- ja leikkivälineet on kaivettu esiin ja jopa lautapelit ovat nyt käytössä monissa kouluissa. Tässä on paljon opittavaa myös meille aikuisille! Puhelimen laittaminen sivuun voi olla yksi parhaista teoista arjessamme.
Panostuksemme perustaitoihin on myös minulle mieluista kerrottavaa. Äidinkielen, kirjallisuuden ja matematiikan viikkotuntien kolme lisätuntia tulevat varmuudella maksamaan itsensä takaisin. Oppiminen, kasvu ja kehitys on niin paljon helpompaa, kun perustaidot ovat oikealla tasolla.
Mahdollisuuksien näkeminen ja sen sisäistäminen, että meillä on kaikki hyvin, ei tarkoita, että sulkisimme silmämme ongelmilta tai teeskentelisimme, ettei mitään tarvitse tehdä. Kyse on sen sijaan todellisuuspohjaisesta asenteesta meitä ympäröivään maailmaan. Lisäksi tyytyväisyys sekä kiitollinen ja myönteinen asenne tulevaisuutta kohtaan on varmasti hyväksi myös terveydellemme. Kohtaamme toki päivittäin erilaisia haasteita, mutta meidän ei silti tarvitse kieriskellä niissä ja synkistellä. Meidän on tunnistettava ja autettava vaikeuksissa olevia samalla kun näemme valtavat mahdollisuudet, jotka vain odottavat toteutumistaan. Ellei mitään odottamatonta satu, vuonna 2026 ei ole mitään vaaleja. Meillä on nyt kaikilla mahdollisuus varmistaa kaiken hyvän jatkuminen ja tehdä töitä parhaan mahdollisen tulevaisuuden toteutumiseksi. Meillä on tähän kaikki edellytykset. Nyt on vain kyse tahdosta ja rohkeudesta.
