Suomi tarvitsee tulevaisuudenuskoa ja vastuunkantoa

Jälleen kerran syksy alkoi vauhdikkaasti. Aika lyhyessä ajassa olemme kohdanneet sekä taloudellisia haasteita että arvopoliittisia koettelemuksia.
Kevään kehysriihen jälkeen ajattelimme, että säästöt olisivat takanapäin ja että kasvua vauhdittaville päätöksille voitaisiin antaa mahdollisuus alkaa vaikuttaa. Heinäkuussa saimme kuitenkin tiedon, että luottoluokituslaitos Fitch oli päättänyt laskea Suomen luottoluokitusta. Tämä osoitti, ettei työ ollutkaan vielä ohi. Alijäämä on yhä liian suuri ja valtionvelka kasvaa. Tarvittiin uusia toimia.

Syksyn budjettineuvotteluissa ajankohtaiseksi tuli kuitenkin muut asiat kuin talousluvut – niin hallituksen sisäinen kuin julkinen keskustelu pyöri pitkälti arvojen ympärillä. Sen, mitä voi sanoa ja ajatella, varsinkin jos haluaa kantaa hallitusvastuuta.

Ihmisarvo on loukkaamaton ja kaikki ovat samanarvoisia – tämä on RKP:lle itsestäänselvyys. Kun hallituskumppanit näyttävät kyseenalaistavan tämän, sillä on oltava seurauksia. Ja niin kävikin. Kyse ei ole symbolipolitiikasta, vaan perustavanlaatuisista periaatteista.

Hallitusvastuu merkitsee vastuunkantoa. Olemme edelleen mukana, haasteista huolimatta, koska me asetamme maan edun etusijalle. Hallituskriisi uhkaisi lamaannuttaa päätöksenteon, mikä olisi erityisen huono asia epävarmassa taloudellisessa ja turvallisuuspoliittisessa tilanteessa. Samalla meidän on kuitenkin pidettävä kiinni arvoistamme, puolustettava tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä yhteistyöllä saatava tuloksia aikaan.

Tämä näkyy ensi vuoden budjettiesityksessä. Leikkaukset kuntien valtionosuuksiin, sosiaali- ja terveysjärjestöihin sekä koulutukseen pysäytettiin, ja panostukset humanitaariseen kriisiapuun turvattiin. Edistämme työllisyyttä ja kasvua, mukaan lukien nuorten tukemista. Investoinnit ja työ ovat tietenkin ratkaisevia, jotta Suomi pysyy vahvana ja kilpailukykyisenä.

Myös ulkopolitiikassa on ollut haasteita. Suomi tukee kahden valtion ratkaisua Israelin ja Palestiinan välillä. Olemme tukeneet yhteisiä aloitteita, kuten New Yorkin julistusta, jossa suuri joukko arabimaita sitoutui nyt ensimmäistä kertaa Israelin turvallisuuteen. Samalla olemme tehneet selväksi tarpeen kohdistaa painetta konfliktin osapuoliin. Käynnissä olevan konfliktin aloitti Hamas, mutta Israelin toiminta on jo kauan sitten ylittänyt sen, mikä on oikein tai kohtuullista. Myös tässä RKP:n periaatteet ja pragmatismi ovat olleet ohjaavia.

Hyvät ystävät – ei kun kampanjoimaan!

Mitä lähemmäksi huhtikuuta tulemme, sitä korkeammaksi vaalikuume nousee. Kaltaisessamme demokratiassa vaalit ovat monin tavoin työmme huipentuma. Silloin näemme, mitä äänestäjät todella ajattelevat. Mielipidemittaukset tulevat ja menevät, ja tiedämme myös, että ne harvemmin tavoittavat meidän äänestäjänkuntamme: jos otat muutaman tuhannen äänestäjän otoksen eri puolilta Suomea, on melko todennäköistä, että et tavoita niitä alueita, joilla miltei jokainen äänestäjä tietää, miten äänestää oikein – eli RKP:ta.

Lue edellinen artikkeli