Lakiehdotus lähes nollaenergiataloista on lausuntokierroksella. Se perustuu EU-direktiiviin vuodelta 2010, jonka mukaan kaikkien uusien rakennusten pitää olla lähes nollaenergiataloja vuodesta 2020 eteenpäin.
Lakiehdotuksen tavoitteena on vähentää rakennuksien energiakulutusta ja samanaikaisesti edistää uudistuvan energian käyttöä rakennuksissa.
– Lakiehdotus keskittyy parantamaan energiatehokkuutta, mikä tietenkin on tärkeää ja tavoittelemisen arvoista. Meneillään oleva valmistelutyö on kuitenkin sivuuttamassa sen, että rakentamista tulisi tarkastella laajemmasta näkökulmasta. Emme voi pitää energiatehokkuutta ainoana lähtökohtana, kun arvioimme rakennusten ympäristöystävällisyyttä, vaan rakennuksen koko elinkaari tulee ottaa huomioon. Ainoastaan näin voimme nähdä todellisen ympäristön kokonaiskuormituksen, sanoo kansanedustaja Anders Adlercreutz.
Energiatehokkuutta yritetään parantaa lisäämällä eristystä. Tämä voi kuitenkin helposti johtaa riskialttiisiin ja ennen kaikkia haavoittuviin rakenteisiin. Massiiviset seinärakenteet esimerkiksi hirrestä tai tiilestä ovat turvallisia. Tiedämme kokemuksesta, että ne toimivat, ovat kestäviä ja että ne ovat sisäilman näkökulmasta turvallisia.
Jos nyt toteutamme suunnitellut tiukennukset, on olemassa selkeä vaara, että lyhennämme rakennuksiemme elinkaaria entisestään. Saatamme luoda uusia ongelmarakennuksia sen lisäksi, että ammumme omaa puuteollisuuttamme jalkaan. Euroopan läpi leviää ekologisesti kestävän rakentamisen trendi, siihen meidän tulisi tarttua. Siitä hyötyy paitsi rakennuksemme, myös rakennusteollisuutemme.
– Koko energiatehokkuuslainsäädäntötyön tulisi nyt ottaa aikalisä, kunnes saamme lisää tutkimukseen perustuvaa tietoa erilaisista ratkaisuvaihtoehdoista, jotka toimisivat juuri Suomessa. Meillä ei ole varaa pelata tässä asiassa riskipeliä – liian suuri osa kansallisesta omaisuudestamme on kiinnitettynä rakennuksiin, Adlercreutz sanoo.
