RKP Helsingin eduskuntavaaliohjelma

Ruotsalainen kansanpuolue edustaa liberaalia maailmankatsomusta, jonka mukaan yksilöllinen vapaus on tasapainossa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kanssa.

Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, ja heidän itsemääräämisoikeuttaan ja ominaislaatuaan kunnioitetaan. Liberaali yhteiskunta ei suvaitse suvaitsemattomuutta. Maa on rakennettava lain perustalle ja sitä on myös hallittava lainmukaisesti. Lakeja säätävät kansan demokraattisilla vaaleilla valitut edustajat. Valtio, monopolit ja harvainomistus eivät saa häiritä vapaata kilpailua ja yksityisyrittäjyyttä. Valtio suojelee yksilöä sellaisia toimenpiteitä vastaan, jotka loukkaavat hänen henkilökohtaista vapauttaan ja itsemääräämisoikeuttaan.

 

Liberaalissa maassa on oltava ajatuksen vapaus, kokoontumisvapaus, uskonnonvapaus, sananvapaus, vapaus solmia ihmissuhteita sekä kaikkia kansalaisia koskeva velvollisuus osallistua yhteisiin kustannuksiin ja velvollisuuksiin oikeudenmukaisella osuudella.

 

Liberalismi merkitsee vahvaa oikeusvaltiota, säänneltyä markkinataloutta sekä laajaa henkilökohtaista vapautta ja oikeuksia. Liberalismi on korporatismin vastakohta. Sosiaaliliberaali valtio tukee yksilön itsensä toteuttamista ja takaa kohtuullisen toimeentulon, oikeuden koulutukseen ja terveydenhuoltoon yksilön lähtökohdista riippumatta. Sosiaalipolitiikan tehtävänä on kannustaa jokaista kansalaista aktiivisuuteen. Kaikille vähemmistöille taataan oikeudet ja vapaus. Tasavertaisuus on tärkeätä: yhteiskunnassa jokaisella sen jäsenellä on oltava samat oikeudet, vapaudet ja velvollisuudet. Valtion on kunnioitettava erilaisia elämänvalintoja ja tuettava yksilöä.

 

RKP:lla on omia, ideologisia ja hyvin harkittuja ratkaisumalleja sosiaalipolitiikkaa, työvoimapolitiikkaa ja yhteiskunnan rakenteita koskevissa asioissa. Eikä vain paikallisesti, vaan myös eurooppalaisella ja globaalilla tasolla. Maailmanlaajuinen talousperspektiivi on hyvin tärkeä, sillä tämän päivän maailmassa olemme kaikki riippuvaisia toisistamme.

 

Helsinki metropolissa

Pääkaupunkiseutu on viime vuosikymmeninä kasvanut huomattavasti sekä kooltaan että merkitykseltään. Kehitys ei ole yllättävää, ja se on tyypillistä eurooppalaisille pääkaupungeille. Asukasmäärän kasvaessa kasvaa myös paine löytää yhteisiä ratkaisuja ongelmiin.

 

Helsingin RKP haluaa metropolin, joka toimii tehokkaasti. Ratkaisut menevät reviiriajattelun edelle, eivätkä kuntien rajat saa olla esteenä, kun pyritään löytämään asukkaille parhaita ratkaisuja. Yhteistyö palvelee yksityisiä asukkaita ja vahvistaa Helsingin alueen asemaa maailmassa, jossa menestyksekäs ja hyvin toimiva pääkaupunki on ensiarvoisen tärkeä koko maalle.

 

Metropolivaltuusto

 

Onnistuneen metropoliyhteistyön avaimet ovat selvät sopimukset ja hyvin rakennettu yhteistyö. Yhteistyön on oltava järjestelmällistä ja jatkuvaa; siksi metropolivaltuustoa tarvitaan. Metropolivaltuuston pitää koostua demokraattisesti valituista edustajista, joiden selkeänä tehtävänä on tehdä työtä koko alueen hyväksi. Sen vuoksi on tärkeätä, että jäsenet on valittu suorilla vaaleilla, eivätkä he ole yksittäisten kuntien nimittämiä. Metropolivaltuuston on kyettävä käsittelemään yhteisiä haasteita kuten asuminen, kaupunkisuunnittelu, liikenne ja integrointi.

 

Metropolivaltuuston on oltava myös ruotsinkielinen menestystarina, jossa yhteisiä ruotsinkielisiä koskevia asioita voidaan hoitaa yhdessä, yli kuntarajojen.

 

Ympäristö

 

Ympäristönäkökohdat on otettava aina huomioon kaupunkisuunnittelussa. Siihen sisältyy kaikki asumisesta ja asioiden hoitamisesta liikkumiseen sekä se, missä teemme työtä tai käymme koulua. Lähipalvelut eivät ole vain mukavia – ne ovat tärkeitä hyvän tavoitettavuuden vuoksi sekä myös ympäristön kannalta.

 

Toimiva julkinen liikenne on tärkeä asia ympäristönäkökulmasta katsoen. Julkista liikennettä kehitettäessä on tärkeätä ottaa ympäristö huomioon mietittäessä, mitä ratkaisuja priorisoidaan.

 

Kasvavan väestön myötä kaupungin täytyy huomioida roskien lajittelu ja niiden jättöpisteet. Roskien lajittelu on otettava huomioon kaikissa uusissa rakennuskohteissa.

 

Kaupungin pitää panostaa hyviin ja toimiviin pyöräilyteihin. Vielä tänäkään päivänä Helsinki ei ole pyöräilijöiden kaupunki, vaikka tilanne on parantunut aiemmasta. Se, että helsinkiläiset liikkuvat pyörällä tai kävellen, on ympäristöä säästävää, mutta se on myös heille itselleen terveellistä.

 

Kaupungin toimipisteissä tarjottavan ruoan – esimerkiksi kouluissa ja hoitopalveluissa – on oltava ekologisesti kestävää, ravinteikasta ja hyvää!

 

Asuminen

 

Kaupunki ei kykene rakentamaan edullisia vuokra-asuntoja! Asuntojen tarve Helsingissä on 6500 uutta asuntoa vuotta kohden. Seurauksena ovat ilman muuta korkeat asuntojen hinnat.

 

Metropolialueen pitää olla asuinystävällinen paikka erisuuruisille ja eri vaatimustasoisille talouksille. On edullista rakentaa myös korkealle, tiiviisti ja energiatehokkaasti pien- ja rivitaloalueiden lisäksi. Töölön ja Vallilan kaltaiset, tiiviisti rakennetut kerrostaloalueet luovat tilaa elinvoimaisille lähipalveluille, ja asukaspohjaa kasvavalle julkiselle liikenteelle.

 

Pysäköintisäännöt, jotka velvoittavat taloyhtiöt rakentamaan pysäköintipaikkoja yhtä monta kuin siinä on asuntoja, täytyy poistaa. Asumisen hinta metropolialueella on jatkuva ongelma – ei vain kansallisessa, vaan myös kansainvälisessä vertailussa. Helsingin RKP haluaa saada vauhtia asuntotuotantoon ja ohjata niiden hintoja poistamalla siitä liian tiukan säännöstön. Muutokset on tehtävä niin, että käydään tarkasti läpi kaikki ne säännöt ja vaatimukset, jotka hidastavat rakentamista, nostavat sen hintaa ja tekevät siitä kalliimpaa sekä vähemmän kannattavaa.

 

Asunnottomuuden vähentämiseksi tarvitaan suurempaa halua järjestää sosiaalisesti tuettua asumista, jossa julkisen sektorin tuki muutetaan niin, että se tukee vähemmän omistusasumista ja enemmän vuokra-asumista. Sosiaalisesti tuettujen asuntojen rakentaminen pitää koordinoida metropolitasolla ja vastuu niistä täytyy jakaa tasaisesti kuntien kesken. Sosiaalisesti tuetun asumisen täytyy myös olla tarpeeksi hajautettua useammalle asuinalueelle. Sillä vähennetään eriytymistä ja pidetään hintakehitys aisoissa. Julkisen sektorin täytyy pystyä vastaisuudessakin osallistumaan omistusasumisen sääntelyyn HITAS- järjestelmän kaltaisesti, kuitenkin pienemmässä mittakaavassa ja niin, että se keskittyy enemmän edullisten vuokra-asuntojen tuottamiseen. Sääntöjen täytyy olla tarpeeksi joustavia niin että ne mahdollistavat uusien asumisinnovaatioiden syntymisen, kuten esimerkiksi asuntolaiva-asuminen.

 

Rakennettaessa on tärkeätä pitää huolta kaupungin vihreistä keuhkoista.

 

Julkinen liikenne

 

Jatkuvasti asukasmääräänsä kasvattava suurkaupunkialue tarvitsee hyvin toimivan julkisen liikenteen selviytyäkseen väestönkasvustaan. Julkisen liikenteen jatkuva kehittäminen on edellytys sille, että kasvua ei tukahduteta huonojen yhteyksien ja liikenneruuhkien takia. Uusien bussilinjojen luominen ja vanhojen korjaaminen käy helposti, koska ne eivät tarvitse raiteita tai muuta vastaavaa infrastruktuuria. Bussien avulla voimme pitää huolen siitä, että mikään metropolin alue ei jää syrjään julkiselta liikenteeltä.

 

Metropolialueen kasvun myötä nopeiden reittien tarve kasvaa. Ne ovat linjoja, jotka ajavat erittäin suoria reittejä ja niillä on verrattain pitkät pysäkinvälit. Näiden reittien tarvetta on erityisesti poikittaisliikenteessä eli siinä liikenteessä, joka ajaa itä-länsisuunnassa pohjois-eteläsuunnan sijaan. Tämä poikittaisliikenne pitää hoitaa pikaraitiovaunuilla, jotka ajavat itä – länsi suuntaa 70 km:n tuntinopeuksilla. Helsingin nykyisen raitiovaunuverkon olemassa olevia reittejä pitää myös tarvittaessa laajentaa. Raitiovaunuille suosiollisempi liikennevalojärjestelmä nopeuttaisi matkoja huomattavasti.

 

Metron ja lähiliikennejunien verkkoa on tärkeätä laajentaa, jotta voitaisiin tarjota nopeita matkoja suurille matkustajamäärille. Julkisen liikenteen matkojen täytyy olla jatkossakin hyvin subventoituja, mutta niiden ei kuitenkaan tarvitse olla ilmaisia. Vastaisuudessa suuren osan julkisen liikenteen rahoituksesta täytyy tulla matkustajilta itseltään.

 

 

Infrastruktuuri-investointien painopisteen pitää olla julkisen liikenteen kehittämisessä asukkaiden mielipiteitä kuunnellen. Yksityisen autoilun aktiivinen vastustaminen heidän houkuttelemisekseen julkisen liikenteen palveluihin ei ole välttämätöntä; tiheään asuttu, iso kaupunki, jossa on hyvin toimiva julkinen liikenne, toimii sinällään sellaisena porkkanana, että ihmiset valitsevat sen oman auton asemesta.

 

Helsingin RKP ei halua Kruunuvuorenselän siltaa.

 

Sosiaali- ja terveydenhuoltopolitiikka

 

Sosiaali- ja terveydenhuollon on asetettava yleinen hyvinvointi etusijalle panostamalla varhaiseen apuun ja ennaltaehkäisevään työhön.

 

Helsingin RKP haluaa sosiaali- ja terveydenhuollolta raportin kaksi kertaa vuodessa siitä, mikä on ruotsinkielisten palveluiden tilanne. On tärkeätä seurata mitä nykyinen uusi järjestelmä, jossa terveyskeskuksen voi valita asuinpaikasta riippumatta, vaikuttaa ruotsinkielisiin terveyskeskuksiin.

 

Terveydenhuolto

 

Keskusterveysasemat, joissa on laboratorio- ja röntgenpalvelut sekä mahdollisuudet tarkempiin tutkimuksiin, ovat tärkeä askel Helsingin terveyskeskusverkoston kehittämisessä. Lähipalveluiden säilyttäminen on myös tärkeätä. Terveyskeskusten määrää ei saa vähentää lähipalveluiden kustannuksella.

 

Kolme ruotsinkielistä terveyskeskusta, Viiskulma, Munkkiniemi ja Myllypuro, on säilytettävä ja pääsy ruotsinkielisen henkilökunnan ja lääkäreiden puheille on varmistettava. On tärkeätä seurata, etteivät ruotsinkieliset terveyskeskukset katoa, kun terveyskeskuksia viedään muualle ja niitä yhdistellään. On tärkeätä seurata Pohjois-Helsingin ruotsinkielisten palveluiden tilannetta ja ryhtyä mahdollisesti siellä toimiin ruotsinkielisten valmiuksien lisäämiseksi.

 

Mielenterveyspalvelut ruotsiksi

 

Teemme työtä sen hyväksi, että kaupunki alkaisi jälleen käyttää Folkhälsanin Teinipoliklinikkaa ruotsinkielisten erityistä hoitoa tarvitsevien nuorten ja heidän vanhempiensa tukena. Se on välimuoto oppilashoidon ja erikoishoidon välillä. On tärkeätä seurata muutenkin millaisia resursseja kaupungilla on ruotsinkielisen hoidon alueella. Kaupungin pitää panostaa enemmän etsivään nuorisotoimintaan, aikaiseen väliintuloon, matalan kynnyksen vastaanottoihin sekä seurantapalveluihin. Kouluterveydenhuollossa yhteistyö ja jatkuvuus ovat tärkeitä. Erikoissairaanhoito hoidetaan ???? ja meidän pitää seurata, että psykiatrian ruotsinkieliset osastot säilytetään. Edellä esitetty pätee myös aikuisten ja vanhusten psykiatriseen hoitoon.

 

Vanhusten hoito

 

Vanhusten hoidossa pitää huomioida entistä enemmän ennalta ehkäisevät toimenpiteet. Ikävä kyllä on merkkejä siitä, että yhteiskunnan puolelta vähennetään sellaisen ennalta ehkäisevän toiminnan resursseja, joissa vapaaehtoisorganisaatiot ovat toimijoina.

 

Kaupungin täytyy varata tarpeeksi ruotsinkielisiä asuntoja senioreille – se pätee niin osa-asumiseen kuin ympärivuorokautiseen asumiseen. Olemassa olevat paikat täytyy säilyttää ruotsinkielisinä niin että kodeista ja osastoista ei tule kaksikielisiä – ja pikku hiljaa niistä täysin suomenkielisiä, vain ripauksella ruotsinkielisyyttä.

 

Kotihoitoa pitää kehittää ja ylipäänsäkin resursseja on oltava tarpeeksi, varsinkin mitä tulee ruotsinkieliseen kotihoitoon. Siellä, missä kaupunki ei pysty järjestämään ruotsinkielistä palvelua, pitää panostaa ostopalveluihin ja palveluseteleihin.

 

Vammaishoito ja lastensuojelu

 

Ruotsinkieliset vammaispalvelut ja lastensuojelu siirrettiin 1.1.2013 Hämeentien ruotsinkielisen sosiaalitoimiston lakkauttamisen myötä itäisiin kaupunginosiin ja yhdistettiin suomenkielisen Itäisen piirin toiminnan kanssa. Se on aiheuttanut logistisia ongelmia sosiaalityöntekijöiden tapaamisten toteuttamisissa ja ruotsinkielisille liikkumarajoitteisille henkilöille ja perheille, jotka asuvat pääosin Eteläisen ja Läntisen piirin alueilla. Osa heistä onkin etsiytynyt lähimpään palvelupisteeseen ja saa niin muodoin palvelunsa suomeksi. Ruotsinkieliset asiakastapaamiset vähenevät, ja se voi johtaa siihen, että vähäisiä resursseja aletaan käyttää myös suomenkielisten asiakkaiden palveluihin. Pahimmassa tapauksessa ne siirretään kokonaan suomenkieliselle puolelle. Ruotsinkieliset sosiaalityöntekijät käyttävät suhteettoman määrän aikaa asiakkaiden ja työpaikkansa välisiin matkoihin. Se saattaa olla vähentää asiakaskäyntien määrää ja on sitä paitsi vähäisten resurssien tavatonta tuhlaamista.

 

Helsingin RKP on sitä mieltä, vammais- ja lastensuojelupalvelut on siirrettävä Helsingin keskustaan. Ruotsinkielisillä ryhmillä on oltava keskinäisiä kontakteja neuvottelujen ja kokousten muodossa.

 

Kårkulla on säilytettävä.

 

Koulutuskysymykset

 

Helsingissä on pystyttävä tarjoamaan maan parasta koulutusta päivähoidosta kolmannen asteen koulutukseen ja siitä eteenkinpäin. Sen onnistumiseksi pitää olosuhteiden olla suotuisat; Helsinkiin tarvitaan toisin sanoen hyviä koulutusmahdollisuuksia ja pätevää henkilökuntaa.

 

Päivähoito

 

Päivähoidossa tarvitsemme sekä kunnallisia että yksityisiä päiväkoteja. Ruotsinkielisestä päivähoidosta on perinteisesti hoidettu yli puolet yksityisesti.

 

RKP tekee työtä sen hyväksi, että kaikilla, jotka haluavat lapsensa ruotsinkieliseen päiväkotiin, olisi mahdollisuus siihen. Ruotsinkielisten kotien lasten on toki oltava etusijalla. Ruotsinkielisten päiväkotien täytyy voida olla todellinen vaihtoehto myös niille lapsille, joiden kotikieli on jokin toinen. Ruotsinkielisten päivähoitopaikkojen määrän on siis oltava selvästi suurempi kuin ruotsinkielisiksi rekisteröityjen lasten määrä.

 

Teemme työtä saadaksemme päivähoitoon enemmän koulutettua henkilökuntaa. Vuonna 2011 lastentarhanopettajien viroissa oli epäpätevää henkilökuntaa 17 %. Yhteistyön Helsingin kaupungin ja lastentarhanopettajakoulutuksen pitäisi olla niin tiivis, että opiskelijat kokisivat Helsingin päivähoidon ensimmäiseksi vaihtoehdokseen.

 

Lähihoitajakoulutusta on lisättävä. Lähihoitajista on jatkuva pula päiväkodeissa. Vuonna 2011 hoitajista oli suunnilleen kolmasosa epäpäteviä. Myös ruotsinkielisille lastenhoitajille olisi oltava oppisopimuskoulutusta.

 

Meidän täytyy tehdä työtä sen hyväksi, että Helsingin päiväkodit olisivat lähellä koteja. Helsingin ruotsinkielisten päiväkotien tulisi tehdä enemmän yhteistyötä suomenkielisten päiväkotien kanssa.

 

Alustava koulutus

 

Meidän pitäisi tehdä työtä sen hyväksi, että esikoulu toimisi koulun yhteydessä ja olisi sen rehtorin alaisuudessa. Koulutiloissa rehtorin johdolla toimiva esikoulu toimii myös lasten kohdalla parhaiten, kun otetaan huomioon lopputulokset. Tämä on suuri haaste, sillä ruotsinkielisten koulujen tilat ovat melko ahtaat.

 

Kaupungin nykyinen linja on väärä, kun esikouluja sijoitetaan pois kouluista. Ei ole kohtuullista, että työehtosopimus määrittää, mihin esikoulu sijoitetaan.

 

Yhteistyötä alkuopetuksessa 0 -2 ikäryhmissä pitäisi vahvistaa. Esikoulun kielitaitoa kehittävää roolia pitäisi jälleen painottaa. Kaksikieliset lapset on otettava huomioon. Ruotsinkielisen koulun pitäisi ottaa vastaan myös sellaisia lapsia, joiden äidinkieli on jokin muu kuin ruotsi.

 

Ruotsinkielinen kouluverkostomme on herkästi haavoittuva. Sen oppilailla ei saa olla liian pitkä matka kouluun. Koulurakennusten on oltava tarpeeksi tilavia niin että voimme ottaa vastaan kaikki kouluun hakevat oppilaat.

 

Helsinkiin tarvitaan luokanopettajakoulutus, mielellään Helsingin yliopiston ja Åbo Akademin yhteistyönä. Toivomme, että ÅA ja HY hakevat mahdollista valtion lisärahoitusta, että eteläisen Suomen luokanopettajakoulutus voitaisiin aloittaa viimeistään syksyllä 2016.

 

Helsingin ruotsinkielisten koulujen oppilailla on oltava mahdollisuus laajaan kieliohjelmaan myös vuoden 2016 jälkeen. Ruotsinkielisen koulun on vastaisuudessa oltava myös kaksikielisistä perheistä tulevien oppilaiden valinta. Suomen kielen opetusta ja suomeksi opettamista on kehitettävä ja syvennettävä.

 

RKP tekee työtä sen hyväksi, että suomenkielisten päiväkotien sekä koulujen kielikylpyopetusta lisätään ja vahvistetaan niin, että oppilaat jatkavat kielikylvyssä yhdeksännelle luokalle asti. Kielikylpyoppilaat muodostavat suuren osuuden, jopa 25 %  niistä oppilaista, jotka oppivat lukemaan ja kirjoittamaan ruotsiksi. Helsingin vuosien 2013 – 2016 strategiassa sanotaan, että kielikylpyopetusta vahvistetaan ja kehitetään. Vuoden 2014 budjetissa on varattu momentti kielikylvylle.

 

Nordiska skolan, Pohjoismainen koulu, on myönteinen vastaus samoissa rakennuksissa toimivia tai kaksikielisiä kouluja koskevaan keskusteluun. Koulun pitäisi kuulua suomenkielisen hallinnon piiriin.

 

Toisen asteen koulutus

 

Ruotsinkielisten lukioiden pitää olla Suomen parhaita. Helsinkiläisillä oppilailla on oltava mahdollisuus lukion käymiseen kotikaupungissaan. Meidän täytyy tehdä työtä sen hyväksi, että kaikki oppilaat, joiden keskiarvo on seitsemän, saavat paikan jostakin kaupungin lukioista. Ruotsinkieliseen lukioon pääseminen oman kunnan sisällä ei saa olla vaikeampaa kuin suomenkieliseen lukioon pääseminen.

 

Ruotsinkielisten koulujen yhteistyötä kehitetään E – Kampuksella, mutta oppilaat tarvitsevat opettajan koulussa. Lukiolaisten kannettavan tietokoneen pakollisuuden myötä kustantajien pitäisi panostaa yhä suuremmassa määrin e – opiskeluaineistoon.

 

Uusi tuntijako ei saa vähentää ruotsinkielisten oppilaiden mahdollisuuksia osallistua reaalikokeeseen ylioppilaskirjoituksissa.

 

Prakticum

 

Helsingin ammattikoulutusta on viime vuosina vahvistettu. Prakticum on hyvin toimiva ja houkutteleva koulu. Pätevien opettajien määrä on toki sielläkin liian vähäinen. Opetuksen pitää pysyä sellaisella tasolla, että oppilaille avautuu kunnon mahdollisuus pyrkiä jatkokoulutukseen kaikista opintokokonaisuuksista.

 

Korkeampi koulutus

 

Helsinki on Suomen paras ruotsinkielinen opiskelupaikkakunta. Pääkaupunkiseudun korkeakoulut tarjoavat huippulaatuista koulutusta kansainvälisestikin arvioiden ja kouluttavat suuren osan koko maan ruotsinkielisestä työvoimasta. Sen vuoksi meidän on vahvistettava ja tuettava Helsingin ruotsinkielistä koulutusta ja rohkaista opiskelijoita hakemaan Helsingin yliopistoon.

 

Ruotsin- ja kaksikieliset korkeakoulut toimivat Helsingforsalliansin sisällä vahvistaakseen ruotsinkielistä korkeakoulutusta ja kantaakseen yhdessä vastuuta alueen säilymisestä kaksikielisenä tulevaisuudessakin. Helsingforsallianssiin kuuluvat Arcada, Hanken Svenska Handelshögskolan, Helsingin yliopisto, Svenska Social- och Kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet, Taideteollinen korkeakoulu ja Aalto-yliopisto.

 

 

Helsingissä opiskelevien asuntotilanne on vaikea ja se saattaa vaikuttaa siihen, että kolmannen asteen koulutus täällä ei houkuttele opiskelijoita.

 

Kulttuuripolitiikka

 

Kulttuuripoliittinen toiminta pyrkii suosimaan kulttuurin monimuotoisuutta ja kulttuurin sisäistä keskustelua. Kulttuuri on luovuuden katalysaattori kasvun ja työllisyyden asettamien kehysten sisällä. Kulttuurin ja luovien alojen toimijat tekevät tärkeätä työtä taistelussa kaikenlaista eriarvoistamista, rasismia ja muukalaisvihamielisyyttä vastaan. Ne ovat tärkeitä areenoja sananvapauden ja kulttuurisen sekä kielellisen monimuotoisuuden kunnioittamiseksi.

 

Unescon julistuksessa painotetaan, että kulttuuritoiminta, tavarat ja palvelut ovat identiteetin ja arvojen säilyttäjiä, eikä niitä sen vuoksi saa kohdella vain sen mahdollisen taloudellisen arvon mukaan.

 

Helsingin kaupungilla on vahvat perinteet kulttuurielämän suosijana, sekä rooleissaan vuoden 2000 kulttuuripääkaupunkina, WDC:nä 2012 kuin maan pääkaupunkinakin.

 

Kulttuuri on peruspalvelua ja se pitää rahoittaa julkisin varoin. Kulttuuripalvelujen arvonlisäveron pitäisi olla sama kuin urheilulla.

 

Design ja arkkitehtuuri ovat osa urbaania suunnittelua. Kaikissa julkisissa rakennushankkeissa pitäisi prosentti budjetista osoittaa ulkoasuun ja designiin.

 

Kulttuuripuolen koulutuksen täytyy olla korkealaatuista ja sitä on oltava riittävästi tarjolla. Kulttuurisektorille koulutettujen pitäisi pystyä tekemään työtä myös muilla sektoreilla.

 

Kulttuuri on osa hoiva- ja sosiaalipalveluja.

 

Vapaa-ajan ympäristö

 

Vapaa-ajan ympäristön lähtökohta ja perusta on vaalia ihmisten fyysistä ja psyykkistä terveyttä. Helsingin täytyy ottaa huomioon kaupungin erilaisten asukkaiden arkiympäristö. Siihen sisältyvät kaikki suurkaupungin keskustan asukkaista omenapuiden reunustamien omakotitalojen asukkaisiin ja kaikki muut siltä väliltä. Sen lisäksi Helsingin täytyy pitää huolta olemassa olevista viheralueistaan.

 

Kaupungin kaikissa puistoissa täytyy pystyä takaamaan viihtyisyys ja turvallisuus. Sukupuolinäkökohta voi auttaa sen saavuttamisessa. Pienempien kaupunginosapuistojen on oltava tarpeeksi lähellä asukkaita.

 

Kaupungin julkisiin tiloihin on oltava helpompi järjestää yleisötilaisuuksia kaupunkiviihtyvyyden kasvattamiseksi. Tervetulleita olisivat esimerkiksi pop-up -kahvilat ja pienehköt konsertit. On tärkeää tukea ja rohkaista asukasyhdistyksiä ja muita vapaaehtoisjärjestöjä järjestämään kaupunkilaisille vastaavanlaisia tilaisuuksia.

 

Kaupungin pitäisi suhtautua liberaalimmin ravintoloihin ja terasseihin. Varsinkin kesäaikaan vapaammat aukioloajat ja vähemmän tiukka sääntely olisivat paikallaan. Helsinki on ihana kesäkaupunki ja haluamme nauttia siitä täysillä!

 

Nuorisolle on taattava mahdollisuudet urheiluun ilman että heiltä odotetaan huippusuorituksia. Lasten ja nuorten osallistuminen perinteisten urheiluseurojen toimintaan on vähentynyt. Yhdistyksille pitäisi antaa mahdollisuus tarjota kouluajan jälkeen oppilaille aktivoivia liikunta- , kulttuuri- tai muita aktiviteetteja. Seurojen ja yhdistysten pitäisi päästä helpommin niihin halleihin ja saleihin, joita ne käyttävät säännöllisesti lisäkustannusten – esimerkiksi vahtimestarin palkan – välttämiseksi.

 

Uusien vapaa-ajanharrastusten saavuttaessa suosiota, kaupungin täytyy harkita niiden tukemista rakentamalla uusia tiloja, mutta sen täytyy miettiä tarkasti kävijämääriä ynnä toimintapaikkoja ja sen lisäksi tarkastella kaikkia panostuksiaan myös tasa-arvonäkökulmasta.

 

Kaupungin rantoja on käytettävä mukavalla tavalla, joka tarjoaa aktiviteettien vaihtelua asukkaiden erilaiset mielenkiinnon kohteet huomioonottaen.

 

Erilaisilla ostoskeskuksilla on yhä suurempi paikka asukkaiden elämässä. Niistä on yritettävä saada vihreämpiä ja ihmisystävällisempiä, koska ne jo ovat tietynlaisia kokoontumispaikkoja.

 

Esikaupunkialueilla pitäisi olla parempia kävelyteitä, joita kylminä ja runsaslumisina talvina voitaisiin käyttää hiihtolatuina.

 

Kaupungin urheilutoimen pitää joustaa enemmän mitä tulee aukioloaikoihin, niin talvella kuin kesälläkin. Kaupungin eri vapaa-ajansektoreiden pitää oppia kommunikoimaan paremmin asukkaiden kanssa uusien kommunikointikanavien kautta.

 

Helsingin ainutlaatuista meren läheisyyttä on hyödynnettävä asukkaiden virkistyskäyttöön. Sen vuoksi sinne on oltava toimivat saaristoliikenneyhteydet ja asukkaiden on saatava niistä tietoa. Kaupungin keskeisimmät viher- ja vapaa-ajanalueet toimivat hyvin kevyen liikenteen väylinä. Niiden on sen vuoksi oltava valaistuja ja polkujen huoltotyöt on tehtävä vuodenaikojen mukaan. Julkisen liikenteen on toimittava, että asukkaat saavat kuljetuksen sekä sienimetsään että hiihtoladulle. Kaupunkilaisten ei voida olettaa ottavan käyttöönsä autoa vain päästäkseen kaupungin ulkoilualueille.

 

Siirtolapuutarhat ja muut mahdollisuudet kasvimaihin on säilytettävä. Ne ovat kaupunkilaisille yksi virkistyksen ja rentoutumisen muoto.

 

Vapaaehtoisjärjestöjä, jotka järjestävät kaupunkilaisia aktivoivaa toimintaa, on tuettava niiden erityistarpeista lähtöisin – kuten esimerkiksi partioliikettä.

 

Helsingin kouluja ja muita kaupungin rakennuksia on voitava käyttää yöpymiseen esimerkiksi suurten urheilutapahtumien tai muiden tilaisuuksien yhteydessä. Niihin osallistuvat suuret nuorisoryhmät tarvitsevat yöpymispaikan.

 

Talous

 

Suomen taloudellinen tilanne on vaikea. Helsingin RKP pitää tärkeänä, että julkinen talous tasapainotetaan tarkistamalla menoja ja tehostamalla hallintoa. Yhteiskunnan heikoimmat eivät kuitenkaan saa kärsiä siitä, että taloudellinen tilanne on huono. Kestävä talouspolitiikka rakentuu vahvan, työllisyyttä luovan elinkeinoelämän varaan. Siitä syystä Helsingin RKP haluaa tukea sellaista politiikkaa, joka luo yrityselämälle suotuisat edellytykset. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on turvattava vastustamalla syrjäytymistä ja tukemalla varsinkin nuorten mahdollisuuksia päästä aikaisin mukaan työelämään.

 

Sosiaalisen hyvinvointimme rakentamisessa lähtökohtana on oltava se, että jokaisella yksilöllä on mahdollisuus hyvään koulutukseen. Suomessa siirtymisen opinnoista ja työelämään pitäisi olla joustavampi ja pehmeämpi, Saksan mallin mukaan.

 

Työelämässä puhutaan paljon työurien pidentämisestä. Ihmiset pitäisi saada nopeammin työelämään ja työurien aikaisia vapaita pitäisi lyhentää, kuten esimerkiksi vanhempainvapaita. Samalla ihmisten pitäisi tehdä työtä pidempään ja jäädä nykyistä vanhempina eläkkeelle. Mielestämme osa-aikaisen työn tekemisen pitäisi olla nykyistä joustavampaa. Henkilökuntaan pitäisi panostaa niin että se jaksaisi paremmin. Myös koulutukseen pitäisi panostaa koko työuran ajan. Kaikki me kuulumme työelämän voimavaroihin, iästä riippumatta. Kallein vaihtoehto sekä yhteiskunnalle että työnantajalle on ihmisen joutuminen ennenaikaiselle eläkkeelle.

 

Yhteiskunnan pitäisi kannustaa ihmisiä työhön. Yhteiskunnan nykyiset tukijärjestelmät pitäisi tutkia perusteellisesti. Ihmisen yhteiskunnan ulkopuolelle joutuminen ei ole vain taloudellinen tragedia – se on tragedia myös inhimillisestä näkökulmasta katsoen.

 

Valtion ja kunnan hallintoa pitää tehostaa. Se pätee sekä Helsingissä että koko maassa.  

 

Tutkimukseen ja kehitykseen täytyy panostaa. Päämääränä ovat uudet menestystarinat, Nokian ja metsäteollisuuden mallien mukaisesti; ne ovat olleet maamme kultakaivoksia jo kauan.

Meillä ei ole sosiaalista hyvinvointia ilman veronmaksajia. Taloudellinen tilanne vaikuttaa nyt siltä, että säästöjä tarvitaan. Hyvän taloudenpidon lähtökohtana pitäisi olla se, että kaikki kansalaiset ovat mukana yhteiskunnan toiminnassa ja siten kantavat oman kortensa sosiaalisen hyvinvoinnin kekoon.

Nylander: Nej till slakt av svenska tingsrätter i Nyland


En arbetsgrupp bestående av tjänstemän vid justitieministeriet har idag kommit med två alternativa förslag till hur nätverket av tingsrätter kunde se ut i framtiden. I bägge alternativen ser de svenska eller tvåspråkiga tingsrätterna ut att förlora.

Lue edellinen artikkeli

SFP i Helsingfors riksdagsvalsprogram


SFP representerar en liberal världssyn som balanserar individuell frihet med social rättvisa.

Lue seuraava artikkeli