Sen jälkeen kun toiminta siirrettiin yksityiselle palveluntuottajalle Esperi Carelle, merkittävän osan henkilökunnasta kerrotaan irtisanoutuneen. Samalla rekrytoidaan uutta henkilökuntaa ilman ruotsin kielen taitovaatimusta – vaikka lähes kaikki asukkaat ovat ruotsinkielisiä.
Tämä ei ole hallinnollinen yksityiskohta. Tämä ei ole sopimustekninen kysymys. Kyse on turvallisuudesta, ihmisarvosta ja viime kädessä haavoittuvassa elämäntilanteessa olevien ikäihmisten turvallisuudesta.
Vanhustenhoidossa kieli voi olla ratkaiseva tekijä oikean ja väärän hoidon välillä. Kyse on siitä, että pystyy kuvaamaan kipua silloin kun sanat ovat vähissä, ymmärtämään miten ja milloin lääkkeet tulee ottaa, havaitsemaan alkavat sekavuustilat ja tuntemaan olonsa turvalliseksi voimien heiketessä. Kun yhteinen kieli puuttuu, väärinkäsitysten, virhearvioiden ja hoitovirheiden riski kasvaa.
RKP vaatii, että Varsinais-Suomen hyvinvointialue selvittää tilanteen viipymättä ja varmistaa, että lakisääteinen kaksikielinen palvelu toteutuu käytännössä – ei ainoastaan paperilla. Sopimukset ilman seurantaa ovat tyhjiä lupauksia.
– Vanhustenhoidossa kieli on paljon enemmän kuin viihtyvyyskysymys. Kyse on siitä, että voi kuvata kipua, ymmärtää lääkitystä, havaita sekavuustiloja ja tuntea olonsa turvalliseksi elämän haavoittuvimmissa vaiheissa. Kun yhteinen kieli puuttuu, väärinkäsitysten ja virhearvioiden riski kasvaa.
Taloudelliset realiteetit ovat osa hyvinvointialueiden arkea, mutta säästöjä ei saa koskaan tehdä perusoikeuksien kustannuksella. Jos kaksikielinen palvelu kirjataan sopimuksiin, sen on myös toteuduttava todellisuudessa – muuten se on vain kirjaus ilman todellista suojaa, sanoo Varhan kansalliskielilautakunnan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Sandra Bergqvist.
