22.05.2022 | Kriisivalmius, Puolustus

Puoluekokouksen päätös

Yhteinen päätös aloitteisiin 11 ja 12.

RKP tekee työtä sen eteen,

• että siviilipalvelusjärjestelmä kytketään nykyistä selkeämmin valtioneuvoston periaatepäätöksen kokonaisturvallisuuden toimintamalliin sekä yhteiskunnalliseen valmiuteen.

Aloitteen käsittely

Yhteinen vastaus aloitteisiin 11 ja 12.

Puoluevaltuuston vastaus

Yleistä asevelvollisuutta täydentävästä yleisestä kansalaispalveluksesta on keskusteltu jo useaan otteeseen aikaisemminkin, mutta etenkin viime vuosina. Ajatushautomo Elisabeth Rehn – Bank of Ideas julkaisi vuonna 2018 selvityksen siitä, miten asevelvollisuutta voitaisiin Suomessa muuttaa. Selvityksessä nostettiin vahvasti esiin mahdollisuus korvata yleinen asevelvollisuus yleisellä kansalaispalveluksella. Selvityksessä todetaan, että yleinen asepalvelus on erittäin tärkeä Suomen puolustukselle maamme kokonaisturvallisuuden osana. Kokonaisturvallisuutta voitaisiin kuitenkin lisätä entisestään asepalvelusta täydentävällä kansalaispalveluksella. Kuten aloitteiden tekijät toteavat, yhteiskunnan selviytymiskykyä ja valmiuksia kohdata erilaisia kriisejä voitaisiin näin parantaa.

Nykyinen siviilipalvelus sisältää osia aloitteiden tekijöiden mainitsemista osa-alueista. Siviilipalvelusta suorittavat saavat siviilipalveluskeskuksessa annettavan neljän viikon peruskoulutuksensa aikana eri aihealueiden koulutusta. Aihealueet ovat
• kansalaisvaikuttaminen,
• palo-, pelastus- ja väestönsuojelu,
• ympäristö- ja yhteiskunta,
• väkivallan ennaltaehkäisy,
• arjen turvallisuus.

Koulutuksen osuus on kuitenkin vain pieni osa koko siviilipalvelusajasta verrattuna varusmiespalveluksen suorittavien koulutuksen kestoaikaan. Siviilipalvelusaika on yleistä asepalvelusaikaa pidempi, mutta siviilipalveluksen suorittaneilla ei tällä hetkellä ole reserviharjoituksia taitojensa ylläpitämiseksi.

Hallitus päätti 5.3.2020 asettaa parlamentaarisen toimikunnan selvittämään yleisen asepalveluksen ja maamme puolustamisvelvollisuuden toteutumisen kehitystä. Selvitystyön erityisvaatimukseksi asetettiin, että kehitystyön pitää tuottaa sotilaalliselle puolustukselle operatiivista lisäarvoa, edistää puolustustahdon ylläpitämistä ja vahvistaa sitä sekä kansalaisten yhdenvertaisuutta. Toimikunta antoi loppuraporttinsa 26.11.2021. Toimikunta toteaa, että asevelvollisuusjärjestelmä muodostaa Suomen puolustusratkaisun perustan. Kehitystyön tulee kannustaa yhä useampia aloittamaan varusmiespalvelus ja johtaa siihen, että palveluksen keskeyttävien määrä vähenee. Raportin mukaan tavoitteena tulee olla vahvistaa naisten osallistumista maanpuolustukseen ja lisätä vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutuvien määrää. Reserviajan merkitystä osana asevelvollisuutta on vahvistettava. Perustuslain mukaan kaikilla on velvollisuus puolustaa maatamme sukupuolesta riippumatta. Raportissa todetaan näin ollen, että tämän velvollisuuden tulee nykyistä suuremmassa määrin koskea kaikkia kansalaisia.

Puolustuksen tarpeiden tulee olla etusijalla nykyisessä epävarmassa maailmantilanteessa, mutta yleisen kansalaispalveluksen käyttöönotto ja kehittäminen tai siviilipalveluksen kehittäminen lisäisivät yhteiskunnan selviytymiskykyä sekä kokonaisturvallisuutta. Nyky-yhteiskunnassa on sotien lisäksi monia muitakin kriisejä, joiden hoitamiseen tarvitaan osaavaa varahenkilökuntaa, joka voi astua riviin yhteiskunnan toimintojen turvaamiseksi. Kriisitilanteissa tarvitaan paljon muutakin henkilökuntaa kuin sotilaita ja reservistejä.

Puoluevaltuuston päätösehdotus

RKP tekee työtä sen eteen,

• että mahdollisuudet ottaa käyttöön yleinen kansalaispalvelus yleisen asevelvollisuuden lisäksi selvitetään
• että siviilipalvelusjärjestelmä kytketään nykyistä selkeämmin valtioneuvoston periaatepäätökseen kokonaisturvallisuuden toimintamalliin sekä yhteiskunnalliseen valmiuteen.

Aloite 11 – Kriisivalmiusyksikkö

Viime aikoina on keskusteltu kutsuntojen laajentamisesta kaikkia koskeviksi sukupuolesta riippumatta. Tarkoitus ei ole kuitenkaan, että kaikki kuuluisivat asevoimiin. Samojen kutsuntojen yhteydessä voitaisiin täyttää myös vasta perustetun kriisivalmiusyksikön paikkoja.

Kriisivalmiusyksikkö voisi avustaa viranomaisiamme, julkista sektoria, kriisien aikana esimerkiksi puhelinyhteyksien hoidossa ja muussa viestinnässä ja yhteydenpidossa luonnonkatastrofien, tartuntojen jäljityksessä, joukkorokotusten suunnittelussa jne. Muita tehtäviä voisivat olla metsäpalojen sammutus, öljykatastrofien saneeraus, kadonneiden henkilöiden etsintä jne. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita rokotusaikojen varaaminen nyt pandemia-aikana: kukaan ei vastaa puhelimeen ja verkossa on vain ”ei vapaita aikoja” –viesti. Siinä tilanteessa mahdollisuus saada puhelimitse tai verkossa ajankohtaista tietoa varaustilanteesta olisi varmasti lisännyt rokottautumisintoa samanaikaisesti kun koulutettu hoitohenkilökunta voisi keskittyä rokottamiseen.

Kriisivalmiusyksikön tulisi olla erillään maanpuolustuksesta siten, että se voi osallistua kriisinhallintaan ulkomailla ja että siihen voi kuulua henkilöitä, jotka eivät suorita asepalvelusta. Organisaatio voi kuitenkin muistuttaa puolustusvoimien organisaatiota ja antaa muun muassa johtamis- ja viestintäkoulutusta.

Kriisivalmiusyksikköön kuuluvat voitaisiin koulutuksensa jälkeen kutsua palvelukseen kohtuullista korvausta vastaan. Heidän työnantajansa ja oppilaitoksensa olisivat velvollisia hyväksymään tämän samalla tavalla kuin reserviharjoitukset.

Tämä mahdollistaisi sen, että myös henkilöt, jotka eivät suorita varusmiespalvelusta voivat suorittaa yhteiskuntaa palvelevia tehtäviä.

Aloite 12 – Aloite yleisestä kansalaispalveluksesta

Sotilaallisen valmiuden täydennykseksi voitaisiin luoda yleinen kansallinen valmius. Vaihtoehtoisesti sotilaallinen koulutus sisältyisi yhteiskunnallisten valmiustaitojen koulutukseen. Tällainen valmius kriisitehtäviin voisi käsittää kolme osiota; sotilaallinen valmius laajennettuna väestönsuojelulla, epidemiavalmius sekä luonnonkatastrofi- ja suuronnettomuusvalmius. Tämä enemmän tai vähemmän pakollinen koulutus koskisi nytkin kutsuntoihin kutsuttavia nuoria, mutta kutsun saisivat sekä tytöt että pojat. Kutsunnoissa voisi valita, kumman palveluksen suorittaa, mutta osa-alueet pitäisi täyttää suhteessa tarpeeseen. Siviilipalvelus lakkautettaisiin mahdollisesti ja korvattaisiin aseettomalla valmiuspalveluksella. Toiminta ja rahoitus voisi olla osittain sisäministeriön ja osittain puolustusministeriön alaista. Itse koulutus toteutettaisiin sotilaallista koulutusta lukuun ottamatta alueellisesti ja paikallisesti hyvinvointialueiden toimesta.

Kaikkiin koulutusosioihin kuuluisi tällöin myös valmistautumista aikuisuuteen. Tällaisia taitoja ovat henkilökohtainen terveys ja hygienia, kodinhoito, henkilökohtainen talous, henkilökohtaiset laki- ja oikeustaidot sekä päihteiden hallinta. Kunkin saapumiserän koulutus voisi kestää kahdeksan kuukautta, josta kaksi kuukautta olisi saapumiserien päällekkäistä aikaa. Jos saapumiserä aloittaisi palveluksensa esimerkiksi syyskuussa ja kotiutuisi huhtikuussa, seuraava saapumiserä voisi aloittaa maaliskuussa ja kotiutua lokakuussa ja sitä seuraava saapumiserä astuisi palvelukseen lokakuussa ja kotiutuisi huhtikuussa. Tämä tarkoittaisi kahta vuosittaista saapumiserää. Palveluksen aikana oppisi koulutuksen ohessa ryhmätyötaitoja, empatiaa ja synergian hyödyntämistä. Osa olemassa olevista varuskunnista muutetaan käytännön koulutusta varten siten, että toiminta niissä vastaa kunkin osa-alueen vaatimuksia. Tämä resurssi ja osaaminen ovat kriisitilanteissa käytettävissä samalla tavalla kuin varusmiespalveluksen suorittaneet. Jokainen voi kuitenkin hyödyntää ammentamiaan oppeja myös omassa arjessaan ja elämässään. Ja nuorilla on paremmat valmiudet kohdata aikuisuuden haasteet ja selviytyä niistä omatoimisesti. Tällainen koulutus kehittää myös sosiaalisia taitoja ja valmiuksia toimia ryhmässä.

Mainituilla osa-alueilla voi myös olla peruskoulutuksen lisäksi ylemmän tason jatkokoulutusta. Tarpeet ja osa-alueen luonne ratkaisee koulutuksen pituuden. Jatkokoulutus voisi olla lähtökohtaisesti vapaaehtoista, mutta silti tarveperusteisesti johdettua.