Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja Suomen Yrittäjät ovat erimielisiä paikallisen sopimisen roolista kilpailukykysopimuksessa. RKP:n kansanedustaja Anders Adlercreutz näkee suomalaisen politiikan luottamuspulan heijastuvan EK:n ja Yrittäjien nahisteluun.
– Kuinka vaikeaa voi olla istua saman pöydän ääreen keskustelemaan asioista avoimesti kaikkien osapuolten kanssa? Kilpailukykysopimus on elintärkeä luottamuksen ja ennakoitavuuden rakentamiselle. Tällä hetkellä voimme iloita yritysten maksamista suurista osingoista, mutta on erittäin huolestuttavaa, etteivät yritykset osinkojen sijaan investoi Suomeen. Tasapainoinen sopimus voisi olla tarvittava piristysruiske, sanoo Adlercreutz.
EK:n Matti Alahuhta totesi eilen, että jo neljän prosentin yksikkötyökustannusten vähentäminen ja vuoden 2017 nollakorotus kaventaisivat kustannuseroa esimerkiksi Ruotsiin ja Saksaan noin kahdella prosentilla. Kun nämä tekijät yhdistetään maltilliseen palkkapolitiikkaan seuraavinakin vuosina, voidaan merkittävästi parantaa Suomen kilpailukykyä.
– Sopimus on kuitenkin laiha lohtu. Voidaksemme rakentaa tulevaisuutta varten on koko työmarkkinajärjestelmän tultava joustavammaksi, ja siksi paikalliset sopimukset ovat tärkeämpiä pitkällä tähtäimellä. Niiden on kuitenkin rakennuttava molemminpuoliselle luottamukselle – molempien osapuolten on koettava, että heillä on neuvotteluissa sanottavaa. Se ei tarkoita pääluottamusmiespakkoa.
Adlercreutz on eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsen. Yhteiskunta- ja sittemmin kilpailukykysopimus ovat puhuttaneet valiokuntaa.
– Pakollinen paikka työntekijöille hallituksessa olisi askel kohti suurempaa luottamusta ja sujuvampia työmarkkinoita. Istumme kaikki samassa veneessä – nyt meidän on soudettava se rantaan yhdessä.
