Puoluekokouksen päätös
RKP tekee työtä sen eteen,
- että tarve myöntää keskenmenon kokeneille sekä heidän puolisolleen palkallinen vapaa selvitetään
- että hoitohenkilökunnan osaamista keskenmenon aiheuttamista tuntemuksista tehostetaan
- että keskenmenon kokeneet ohjataan äitiysneuvolaan jälkitarkastukseen, jossa heidän henkinen tilansa arvioidaan ja heille tarjotaan tarkoituksenmukaisia apu- ja tukimuotoja.
Aloitteen käsittely
Puoluevaltuuston vastaus
Suunnilleen yksi kuudesta diagnosoidusta raskaudesta päättyy tänään keskenmenoon ja kolme neljäsosaa niistä tapahtuu ennen 13. raskausviikkoa. Keskenmeno voi johtua esimerkiksi kromosomihäiriöstä tai geenivirheestä, mutta usein mitään erityistä syytä ei löydy. Noin 40 prosenttia keskenmenoista on spontaaneja, eivätkä ne edellytä mitään hoitoa. Loput tapaukset edellyttävät lääkehoitoa tai kohdun tyhjennystä.
Keskenmeno on lasta haluavalle perheelle henkilökohtainen tragedia, joka voi synnyttää erilaisia tunteita surusta, ahdistuksesta ja pettymyksestä epäuskoon ja suuttumukseen. Lähes puolet keskenmenon kokeneista kärsii masennuksesta. Osalle tunnereaktiot ja oireet ovat lyhytaikaisia, mutta toisilla ne saattavat jatkua useita kuukausia keskenmenon jälkeen. Erilaisten tunteiden työstäminen on tärkeää, jotta voi jatkaa eteenpäin.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) suosittelee, että keskenmenon kokenut kävisi perusterveydenhuollon vastaanotolla seurantatutkimuksessa 3–4 viikon kuluttua keskenmenosta. THL:n äitiysneuvolaoppaassa suositellaan myös, että äitiysneuvola tarjoaa keskenmenon kokeneelle ja hänen puolisolleen mahdollisuuden keskustella keskenmenosta ja sen aiheuttamasta menetyksestä. Keskustelun avulla tunnistetaan mahdolliset masennusoireet ja lisähoidon tai tukipalvelujen tarve.
Useimmissa kunnissa seurantakäyntiä ei kuitenkaan toteuteta ja monien keskenmenon kokeneiden raportoidaan kokeneen, että terveydenhuolto on jättänyt heidät yksin tuntemustensa kanssa. On tärkeää, että kaikille keskenmenon kokeneille tarjotaan mahdollisuus saada keskusteluapua ja kartoitus tuen tarpeesta sekä henkistä että mahdollisesti myös fyysistä toipumista ajatellen. Seurantakäynneillä tai -keskustelulla voitaisiin varmistaa, ettei ketään keskenmenon kokenutta jätetä yksin mieltä painavien ajatustensa kanssa. Tukea pitää olla mahdollista saada myös myöhemmässä vaiheessa, koska vaikeat ajatukset eivät välttämättä ala vaivata mieltä heti keskenmenon jälkeen vaan vasta myöhemmin. Uusien hyvinvointialueiden aloittaessa toimintansa on tärkeää selvittää keskenmenon kokeneiden hoitokäytännöt ja samalla vahvistaa hoitohenkilöstön osaamista keskenmenon aiheuttamista tuntemuksista ja mahdollisesti tarvittavista erilaisista tukimuodoista.
Aloitteentekijät edellyttävät, että Suomessa selvitetään tarve Uudessa-Seelannissa äskettäin hyväksytyn mallin mukaisesta käytännöstä, että keskenmenon kokenut pariskunta saa kolmen päivän palkallisen vapaan töistään. Keskenmenon kokenut saa yleensä Suomessa 1–3 päivää sairauslomaa, mutta tämä ei koske puolisoa. Selvitystä uuden mallin tarpeesta voidaan pitää kohtuullisena.
Puoluevaltuuston päätösehdotus
RKP tekee työtä sen eteen,
- että tarve myöntää keskenmenon kokeneille sekä heidän puolisolleen palkallinen vapaa selvitetään
- että hoitohenkilökunnan osaamista keskenmenon aiheuttamista tuntemuksista tehostetaan
- että keskenmenon kokeneet ohjataan äitiysneuvolaan jälkitarkastukseen, jossa heidän henkinen tilansa arvioidaan ja heille tarjotaan tarkoituksenmukaisia apu- ja tukimuotoja.
Aloite
Keskenmenolla tarkoitetaan tahatonta raskauden keskeytymistä ennen 22. raskausviikon umpeutumista. Useimmissa tapauksissa keskenmeno tapahtuu ennen 13. raskausviikkoa. Noin 15–20 % terveydenhuollossa diagnosoiduista raskauksista päättyy keskenmenoon. Noin kolmannes (29 %) naisista kärsii kuukausi keskenmenon jälkeen traumanjälkeisistä stressioireista (Post-traumatic stress disorder – PTSD) ja noin viidennes (18 %) naisista oireilee edelleen yhdeksän kuukautta myöhemmin.
Keskenmenon kokenut saattaa helposti jäädä yksin, koska läheiset, perhe ja ystävät eivät ehkä ole vielä tienneet raskaudesta. Keskenmenon kokeneelle ja hänen mahdolliselle puolisolleen tulisi tarjota mahdollisuus keskustella keskenmenosta, siihen liittyvistä syistä ja sen synnyttämistä tunteista. Samalla on tärkeää pyrkiä tunnistamaan mahdollinen avun tarve. Uusi Seelanti hyväksyi maaliskuussa 2021 toisena maana maailmassa (Intian jälkeen) lainsäädännön, joka myöntää keskenmenon kokeneelle pariskunnalle kolmen päivän palkallisen vapaan töistään. Laki antaa naisille ja heidän puolisoilleen aikaa surra joutumatta käyttämään sairauspoissaoloa. Palkallinen vapaa mahdollistaa sen, ettei keskenmenon kokenut joudu käyttämään oikeuttaan sairauspoissaolopäiviin. Äidillä ei tällä hetkellä ole Suomessa oikeutta äitiysrahaan raskauden päättyessä keskenmenoon ennen 22. raskausviikkoa, vaan hänen on itse päätettävä hakea äitiysrahaa.
Aloitteentekijöiden päätösehdotus
Naisjärjestö Svenska Kvinnoförbundet esittää siksi, että RKP:n edustajat eduskunnassa ja hallituksessa tekevät työtä sen eteen,
- ETTÄ keskenmenon kokevan oikeus ja tarve palkalliseen vapaaseen selvitetään. Oikeuden tulee koskea myös keskenmenon kokeneen mahdollista puolisoa.
- ETTÄ terveydenhuoltohenkilöstön osaamista ja taitoja kohdata keskenmenon synnyttämät tunteet vahvistetaan siten, että kaikki tukea tarvitsevat saavat sitä riittävästi, tuntevat olonsa turvalliseksi ja saavansa hyvää kohtelua.
- ETTÄ keskenmenon jälkeisistä henkisistä oireista kärsivät henkilöt tunnistetaan nykyistä paremmin terveydenhuollossa ja että heille tarjotaan tarkoituksenmukaisia tuki- ja psykoterapiapalveluja.
Aloitteen tekijä/tekijät
Aloitteentekijä
Svenska Kvinnoförbundet
Anita Westerholm,
liiton puheenjohtaja
Agneta Udd-Saarela,
liiton pääsihteeri