Aloite 30 – Älypuhelinvapaampi lapsuus ja enemmän vastuuta alustoille

15.06.2025 | Kuluttajansuoja, Lapset & Nuoret, Mobiiliverkot, Tietotekniikka(IT) ja digitalisaatio

Puoluekokouksen päätös

RKP toimii sen puolesta:

• että koulujen puhelinkieltoa olisi riittävän selkeä
• että oppilashuollolla olisi paremmat valmiudet tukea puhelin- ja peliriippuvaisia lapsia
• että sosiaalisen median alustat velvoitetaan ottamaan suurempi vastuu sisällöistään ja ikärajoistaan
• että laaditaan kansalliset suositukset lasten ja nuorten ruutuajasta

Aloitteen käsittely

Puoluevaltuuston vastaus

Digitalisaatio ja uudet teknologiat tarjoavat suuria mahdollisuuksia opetuksessa, mutta samalla huoli ruutuaikaan liittyvistä kielteisistä vaikutuksista on kasvanut – erityisesti matkapuhelinten ja sosiaalisen median osalta. Lisääntynyt digitalisaatio on monin tavoin muuttanut koulun toimintaympäristöä, ja laaja ruutuaika sekä koulussa että vapaa-ajalla voi vaikuttaa kielteisesti lasten keskittymiskykyyn ja oppimiseen.

Joulukuussa 2024 hallitus, opetusministeri Anders Adlercreutzin johdolla, hyväksyi lakiesityksen, jolla rajoitetaan puhelimien ja mobiililaitteiden käyttöä kouluissa. Esityksen mukaan puhelimet ja muut mobiililaitteet kielletään oppitunneilla, ellei opettaja salli niiden käyttöä opetustarkoituksessa. Laki ei siis tarkoita, että koulussa luovuttaisiin digitaalisista välineistä tai että digitaalisen osaamisen tarvetta vähäteltäisiin. Sen sijaan koulut velvoitetaan järjestyssääntöjensä kautta määrittelemään, miten puhelimia saa käyttää välitunneilla ja miten ne säilytetään koulupäivän aikana. Eduskunta tekee päätöksen laista kevään 2025 aikana. Lain on tarkoitus astua voimaan 1.8.2025.

Sekä kansallisesti että kansainvälisesti keskustellaan yhä enemmän aktiivisemmista toimista lasten ruutuajan vähentämiseksi. Samalla tarvitaan laajempia panostuksia kunnallisella ja valtiollisella tasolla lasten ja nuorten vaihtoehtoisten vapaa-ajanmahdollisuuksien luomiseksi sekä ruuturiippuvuudesta kärsivien lasten tunnistamiseksi ja tukemiseksi. Lisääntynyt ruutuaika syrjäyttää muuta vapaa-ajan tekemistä, kuten harrastuksia ja liikuntaa. Liikunnan vähäisyys arjessa voi pitkällä aikavälillä aiheuttaa vakavia terveysongelmia lapsille ja nuorille. RKP pitää tärkeänä, että nuorille tarjotaan mielekkäitä kulttuuri- ja vapaa-ajan aktiviteetteja. RKP on jo pitkään ajanut sitä, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus ainakin yhteen harrastukseen, joka rikastuttaa heidän vapaa-aikaansa.

Digitaalisilla toimijoilla on oltava vastuu siitä, miten heidän palvelunsa vaikuttavat lasten terveyteen ja kehitykseen, ja tarvitaan kansallisia ja eurooppalaisia sääntöjä, joilla varmistetaan lasten oikeus turvalliseen digitaaliseen ympäristöön. Haasteet ovat globaaleja ja usein vaikeasti ratkaistavia, minkä vuoksi kansainvälinen yhteistyö on ratkaisevan tärkeää. Sosiaalisen median alustojen algoritmien on edistettävä lasten ja nuorten hyvinvointia sen sijaan, että ne pyrkisivät maksimoimaan käyttöajan ja tekemään sisällöstä mahdollisimman koukuttavaa. Esimerkiksi Meta on ottanut Instagramissa käyttöön ns. ”Teen accounts” -tilit alle 16-vuotiaille, joissa sisältö ja yhteydenotot rajoitetaan. Näiden asetusten muuttamiseen vaaditaan huoltajan hyväksyntä. Kokeilua ollaan nyt laajentamassa myös Suomeen. Yhdessä EU:ssa meidän on asetettava tiukemmat ja korkeammat vaatimukset sosiaaliselle medialle.

RKP haluaa, että Suomi olisi maailman lapsiystävällisin maa – maa, jossa jokainen lapsi saa kasvaa turvallisesti, yhdenvertaisesti pääsyyn hoitoon ja koulutukseen, mielekkääseen vapaa-aikaan ja ilman mielenterveysongelmia.

Päätösehdotus

RKP toimii sen puolesta:

• että koulujen puhelinkielto olisi riittävän selkeä
• että oppilashuollolla olisi paremmat valmiudet tukea puhelin- ja peliriippuvaisia lapsia
• että sosiaalisen median alustat velvoitetaan ottamaan suurempi vastuu sisällöistään ja ikärajoistaan
• että laaditaan kansalliset suositukset lasten ja nuorten ruutuajasta

Aloite 30 – Älypuhelinvapaampi lapsuus ja enemmän vastuuta alustoille

Vanhemmat käyvät nykyään yhä kovenevaa taistelua lasten puhelimen tuijottamista ja loputonta sosiaalisen median selaamista vastaan. Ruotsin opetusministeriön tuore selvitys (2025) osoittaa, että lapsilla on riski kehittää riippuvuutta puhelimen käytössä: hallinnan heikkenemistä, muiden kiinnostusten ja aktiviteettien syrjäyttämistä sekä käytön jatkamista kielteisistä seurauksista huolimatta. Tutkimus osoittaa myös, että digitaalisilla alustoilla lapset voivat altistua kiusaamiselle ja muulle häirinnälle. Lasten ruutuaika johtaa paikallaanoloon, ja silmät, ryhti, keskittymiskyky ja uni kärsivät. On itsestään selvää, ettei ole terveellistä viettää tuntikausia kumartuneena puhelimen äärellä lukemisen, ulkoilun, leikkimisen ja ystävien tapaamisen sijaan. Meidän on myös syytä katsoa itseämme peiliin – onko oma puhelinaikamme tärkeämpää kuin vuorovaikutus lastemme kanssa ja heille lukeminen? Tavoitteemme tulee olla lapsille pidempi, terveellisempi ja turvallisempi lapsuus. Siksi meidän on rajoitettava näytelmän pahiksia: älypuhelimia ja sosiaalisen median alustoja.

Espoossa, jossa haasteena on myös 10 000 muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvaa lasta, kirjoitti esimerkiksi Länsiväylä jo vuonna 2023 erityisesti poikien lukutaidon jyrkästä heikkenemisestä. Heikentyvä lukutaito ei kuitenkaan ole vain kansallinen vaan myös kansainvälinen ilmiö. Kun lukeminen kilpailee sosiaalisen median ja pelaamisen nopeiden dopamiinikoukkujen kanssa, ei ole ihme, kumpaan lapset tarttuvat – ja mistä he helposti tulevat riippuvaisiksi. Lasten kieli myös heikkenee, sillä puhelimella kommunikoitaessa käytetään usein puhekieltä ja lyhenteitä. Kirjan lukeminen ei myöskään houkuttele yhtä paljon kuin nopeat videot, joita TikTokin algoritmit tarjoavat. Sosiaalisen median keskittyminen negatiiviseen, ulkonäkökeskeiseen ja väkivaltaa ihannoivaan sisältöön aiheuttaa psyykkistä pahoinvointia etenkin tytöille. TikTokin haasteet voivat johtaa vakaviin seurauksiin, kuten poliisin epäilemä espoolaisten poikien aiheuttama koulupalo – tällaiset teot voivat johtaa elinikäisiin seuraamuksiin, kuten korvausvastuuseen.

Suomi on sijoittunut jo vuosia ensimmäiseksi ja korkeimmalle EU:n digitalisaatiovertailussa (Euroopan komission DESI-indeksi). Johtajuus tuo kuitenkin vastuuta. Tässä kehitys ei ole ollut yhtä nopeaa – ja kysymys kuuluukin, olemmeko jo liian myöhässä. Puhelinten ja sosiaalisen median käyttö on juurtunut syvälle myös lasten elämään. Puhelinta tarvitaan koulussa, kaveripiirissä, ettei jää ulkopuolelle, ja monissa muissa yhteyksissä. Tarvitaan siis valtava ponnistus yhteiskunnalta, kouluilta ja vanhemmilta, jotta vakiintuneita malleja ja asenteita saadaan muutettua. Tässä Lappeenrannan kaupunki ja Aivoliitto ovat olleet edelläkävijöitä (yle.fi, 2024) ja laatineet suosituksia, joiden avulla huoltajia tuetaan lasten ja nuorten älypuhelimen käytön rajoittamisessa. Myös lakialoite opettajien oikeudesta rajoittaa puhelimen käyttöä kouluissa on vireillä.

Me allekirjoittaneet haluamme, että Suomi olisi myös edelläkävijä lasten älypuhelinten ja sosiaalisen median käytön rajoittamisessa. Koulujen puhelimen käyttöä koskevan lain on oltava tarpeeksi selkeä – ellei terveydellisiä tai muita painavia syitä ole, puhelimia ei tulisi käyttää koulussa. On myös luotava ohjeet siitä, miten tiettyjen sosiaalisten medioiden ikärajat voidaan varmistaa esimerkiksi tunnistautumisen kautta. Meidän vanhempien on myös tehtävä kaikkemme edistääksemme terveellisempää digitaalisten välineiden ja medioiden käyttöä. Esimerkiksi edellä mainittu ruotsalainen selvitys osoittaa, että erityisesti muun kuin oppimiseen liittyvän digitaalisten välineiden käytön seuraukset ovat kielteisiä. Lisäksi haluamme, että sosiaalisen median alustat velvoitetaan ottamaan enemmän vastuuta sisällöstään ja sen esittämistavasta.