Hallituksen kehityspolitiikka on älyllisesti epärehellistä
Hallituksen kehityspoliittinen selonteko on kovin hyvää tarkoittava, mutta on hataralla pohjalla, sanoo kansanedustaja Stefan Wallin (RKP).
– Rahat kaiken tämän toteuttamiseen puuttuvat. Siksi ei ole uskottavaa korostaa miten paljon Suomi tekee yhteistyötä YK-järjestöjen kanssa ja tukee niitä, sanoo Wallin.
Euromääräisesti eniten leikkauksia kohdistuu monenkeskiseen yhteistyöhön ja YK-järjestöille annettavaan yleiseen tukeen, kun hallitus leikkaa kehitysavusta noin 330 miljoonaa euroa.
– YK-järjestöjen tukea leikattiin itse asiassa 60 prosenttia tänä vuonna. On selvää, että kansainvälinen maineemme vastuullisena pohjoismaisena valtiona on saanut tästä kolhun.
Wallinin mielestä on älyllisesti epärehellistä, että hallitus pakolaiskeskustelussa painottaa, että Suomen pitäisi auttaa siellä missä ongelmat syntyvät.
– Ei ole oikein toistuvasti korostaa ennaltaehkäisevään toiminnan merkitystä – eli niihin kriisialueisiin panostamista, joista nälkä, kurjuus ja pakolaisvirrat saavat alkunsa – jos samalla radikaalisti leikataan kehitysvaroja, sanoo Wallin.
Eva Biaudet (RKP) kysyy, mitä tarkoittaa hallituksen lupaus tavoitella kehitysapua joka on 0,7 prosenttia BKT:sta? Hallituksen valinta leikata varsinaista kehitysyhteistyön tason lähes puoleen, on osoitus siitä, että politiikka tänään ei kykene vastaamaan tämän ajan monimutkaisiin kehityshaasteisiin kokonaisvaltaisesti. Hallitus ei näe pitkän ajan vaikutuksia kohdemaissa eikä kotimaassa, sanoo kansanedustaja Biaudet.
– Suomen ulkopolitiikka näyttää rajoittuvan naapuruuspolitiikkaan ja omien lyhyen tähtäimellä katsottujen etujen valvontaan. Tämä ei ole kestävää politiikkaa, toteaa Biaudet.
Aikaisemmin on ollut tapana ajatella että Suomen etu on olla merkittävällä tavalla mukana kansainvälisessä yhteistyössä, edistämässä oikeusperusteisen kansainvälisen yhteistoiminnan kehittämistä, köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamista ja ilmastomuutoksista johtuvien haasteiden ratkaisemisessa. Biaudetin mielestä tämä hallitus näyttää ajattelevan että rajoja sulkemalla voimme suojautua kaikkea pahaa vastaan. Hallituksen suhtautuminen kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhön osoittaa sitä, että hallitus aliarvioi sekä niiden tuloksia että tästä työstä saatujen kansainvälisten verkostojen merkitystä.
– Yhdyn kansalaisjärjestöjen vaatimukseen maamme hallitukselle siitä että on välttämätöntä että hallitus tekee suunnitelman kehitysmäärärahojen nostamisesta 0,7 prosenttia BKT:sta. Muuten tällä tavoitekirjauksella ei taida olla mitään merkitystä. Poliittisilla lupauksilla on valitettavasti huono maine, sanoo Biaudet.
