EU:n uudet elintarvikkeita- ja biodiversiteettiä koskevat strategiat ovat kunnianhimoisia ja tärkeä osa vihreää kehitystä- molempien strategioiden on kuitenkin otettava huomioon Suomen olosuhteet. Näin toteaa Euroopan parlamentin jäsen Nils Torvalds (RKP / Renew).
– Meidän on varmistettava, että Suomi voi jatkaa työtä edelläkävijänä.
Euroopan komissio hyväksyy tänään keskiviikkona, Covid19-kriisistä johtuvan viiveen jälkeen, kaksi uutta strategiaa, joilla on avainrooli EU:n vihreässä siirtymävaiheessa.
Uuden ”Farm to Fork” -strategian mukaisesti unioni ryhtyy lukuisiin toimenpiteisiin kestävämmän ja terveellisemmän ruokatarjonnan aikaansaamiseksi vuoteen 2030 mennessä.
– Eurooppalainen elintarviketuotanto muodostaa tänä päivänä hiukan yli yhden kymmenesosan jäsenmaiden hiilioksidipäästöistä, ja sektorilla on usea haaste ratkaistavana. Kunnianhimoisella ja yhtenäisellä strategialla voisi sektori saavuttaa tavoitteemme, joka on hiilidioksidipäästöjen puolittaminen kymmenessä vuodessa ja ilmastoneutraalisuus vuoteen 2050 mennessä, Nils Torvalds sanoo.
Samalla Torvalds alleviivaa, että elintarvikestrategian, tulee huomioida Pohjoismaiden olosuhteet. -Suomalainen elintarviketeollisuus on jo nyt maailman kärkeä. Meidän tulee huomioida, ettei ruoantuottajia, jotka ovat jo aiemmin ottaneet askelia oikean suuntaan, rangaista, heitä kuin tulisi nimenomaan palkita. Muun muassa tavoitetta torjunta-aineiden käytön puolittamisesta tulee tarkastella ja miettiä ovatko ne myös Pohjoismaiden olosuhteet huomioon ottaen oikeudenmukaisia.
EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteena on myös luoda kestävämpi unioni, erilaisten tavoitteiden ja seurantavälineiden avulla, jotka lisäävät biologista monimuotoisuutta vuoteen 2030 mennessä.
– Suhtaudun myönteisesti tavoitteeseen, mutta olen huolestunut siitä, että komissio ei tässäkään ole huomioinut riittävästi jäsenvaltioiden välisiä eroja, Nils Torvalds sanoo.
Hän nostaa esille, että Pohjois-Euroopan jääkausi ja historiallisen kylmät ajanjaksot ovat aiheuttaneet kestävämmän kasviston ja eläinkunnan verrattuna mantereeseen. Samoin Suomen kestävä metsätalous osoittaa, että ympäristötietoinen teollisuus on yhtä tärkeä kuin uudet, suuremmat suojelualueet.
Suomen kestävä metsätalous, joilla on hyvät työvälineet toiminnan seurantaan, toimii esimerkkinä muulle unionille. Kuten ruokastrategiassakin, on tärkeää, ettei ilmastonmuutoksen edelläkävijöitä rangaista siitä, että ne ovat olleet ensimmäisiä vihreämpään siirtymisessä. Komission tavoite suojella suuret metsä- ja turvealueet voi olla vaikeaa.
