Medborgarbladetin edellinen numero julkaistiin hallitusneuvottelujen ollessa vielä käynnissä. Saavutimme seitsemän viikon ajoittain varsin tiukkojen neuvottelujen jälkeen neuvottelutuloksen, johon Ruotsalainen kansanpuolue voi olla valtaosin erittäin tyytyväinen. Jos olisimme yksin vallankahvassa, emme tietenkään olisi tehneet hallitusohjelman maahanmuutto-osioon nykyisen kaltaisia kirjauksia. Nyt meidän oli kuitenkin hyväksyttävä, että siihen sisällytettiin asioita, joita emme olisi siihen halunneet. Ohjelmassa on siitä huolimatta paljon RKP:stä viestivää sisältöä. Tiivistäen voimme tässä todeta, että se on yksi ruotsalaisuusmyönteisimmistä hallitusohjelmista kautta aikojen. Ohjelma henkii lisäksi selkeästi myös jatkoa Suomen kansainvälistymislinjalle ja aktiiviselle Eurooppa-politiikalle, joiden pelättiin olevan vaarassa.
Suurin muutos vertailussa edellisen nelivuotiskauden politiikkaan on tietenkin talouspolitiikassa. Petteri Orpon hallituksen erittäin vaikea, kunnianhimoinen tavoite on hillitä aidosti valtion velanottoa. Tämä merkitsee vaikeita talouden sopeuttamispäätöksiä, mutta muita vaihtoehtoja ei valitettavasti oikeastaan ole: kustannukset on sopeutettava tuloihin. Lainakannan jatkuvan korottamisen varassa eläminen ei voi jatkua loputtomiin.
Kesä 2023 jää historiaan poliittisesti myrskyisänä kesänä. Rasismista ja yhdenvertaisuudesta käyty keskustelu oli kuitenkin välttämätön. Kaikille hallituspuolueille kävi keskustelun myötä täysin selväksi, ettei kyseessä todellakaan ole mikään toisarvoinen, vaan erittäin tärkeä asia. Meille RKP:läisille tämä on oleellinen osa perimäämme, asia, jota puolustamastamme aina. Siksi onkin tärkeää muistaa, etteivät syrjimättömyys ja yhdenvertaisuus välttämättä ole kaikille muille samankaltaisia itsestäänselvyyksiä. Nyt tekemämme työ on hyvä alku ja tiekartta eteenpäin, mutta mikään ei ole selvää ja valmista hallituksen eduskunnalle antaman tiedonannon myötä. Kyse on jatkuvasta prosessista.
Kentältä heinäkuun pyörteisten viikkojen jälkeen tullut viesti oli kuitenkin erittäin selvä: myrskyisen keskustelun halutaan päättyvän, jotta hallitus voi aloittaa työskentelynsä toden teolla. Ja RKP:llä on tässä hallituksessa erittäin vahva asema. Yksi todiste tästä on muun muassa, että RKP:llä on tällä hetkellä peräti kolme ministerinsalkkua. Löytääksemme hallituksen, jossa RKP:llä oli viimeksi kolme ministeriä, joudumme palaamaan ajassa taaksepäin peräti vuoteen 1977. Eikä siinä kaikki. RKP:llä on kolme tärkeää ja painavaa ministerinsalkkua. Olemme vuosikymmeniä tavoitelleet opetusministerin salkkua, joka RKP:llä oli viimeksi 1987–1991. Sivistyspuolueena tämä sopii meille erittäin hyvin. Lisäksi Anna-Maja Henriksson on myös pohjoismaisesta yhteistyöstä ja kirkollisasioista vastaava ministeri.
Myös Eurooppa- ja omistajaohjausministerin salkku sopii erittäin hyvin RKP:n profiiliin, samoin kuin liikunta-, urheilu- ja nuorisoministerin salkku. Kokonaisuus luo RKP:lle erinomaiset edellytykset saada aikaan hyviä tuloksia nykyisessä hallituksessa ja profiloitua monissa RKP:lle tärkeissä ydinkysymyksissä.
Lopuksi vielä tärkeä huomio puolueen sisäisestä kipuilusta keskikesällä: vaikka puolueeseen liittyneitä on enemmän kuin meidät jättäneitä, asennoidumme tietenkin vakavasti tilanteeseen. Haluankin siksi sanoa kaikilla puolueesta eronneille: tervetuloa takaisin. Puolue ei ole muuttunut ja puolustamme edelleen samoja arvoja, vaikkakin muussa seurassa kuin mihin olemme tottuneet. RKP tulee omaksumaan Perussuomalaisten arvomaailman yhtä vähäisessä määrin kuin se viime vuosina on ottanut omakseen Vasemmiston ja Vihreiden politiikan. RKP:n arvoperusta on vakaa: harjoitamme samaa politiikkaa kuin tähänkin asti.
