Sunnuntaina 2. huhtikuuta on jälleen eduskuntavaalit. Ja taas kerran vaaleilla on valtava merkitys meille kaikille. Kukaan meistä ei voinut neljä vuotta sitten aavistaa, mitä olisi tulossa. Kenellekään ei tullut mieleenkään, että edessä olisi maailmanlaajuinen pandemia ja Venäjän julma hyökkäyssota, jonka seurauksena käynnistäisimme kansan suurella tuella prosessin Suomen viemiseksi Natoon. Tämä on hyvä muistutus siitä, miksi on tärkeää, että eduskuntaan valitaan oikeanlaiset päättäjät. Emme voi mitenkään ennustaa, mitä kriisejä kulman takana vaanii, mutta kansan valitsemilla edustajilla on oltava valmiudet tarvittaessa ryhtyä välittömästi toimenpiteisiin.
Suomella on edessään suuria haasteita, jotka edellyttävät talouden tasapainottamista ja kasvun aikaansaamista, jotta jaettavissa oleva kakku voi kasvaa. Meidän on kyettävä hyödyntämään vahvuutemme parhaalla mahdollisella tavalla. Tarvitsemme vahvaa, koko yhteiskunnan osallistavaa johtajuutta – tarvitsemme vähemmän eripuraa ja enemmän yhteistyötä.
Juuri yhteistyö on ollut keskiössä tällä vaalikaudella: huomasimme Covid-pandemian aikana, että vaistomainen reaktio oli eristäytyminen, eikä yhteistyö aina toiminut optimaalisesti. Venäjän hyökkäys Ukrainaan sitä vastoin sai meidät kaikki ymmärtämään, että nyt jos koskaan tarvitaan yhteistyötä kaikilla tasoilla. Pohjoismainen yhteistyö on kokenut uuden tulemisen, EU on osoittanut suurta yhtenäisyyttä ja Nato on vahvistunut entisestään. Olemme tämän yhteistyön ansiosta osoittaneet Putinille, ettei hajota ja hallitse -strategia kanna hedelmää! Kaikkien demokraattisten toimijoiden on vedettävä yhtä köyttä.
Tämä pätee myös kansallisella tasolla. Aikoina, jolloin yhteiskunta halutaan polarisoida ja luodaan vastakkainasetteluja, tarvitaan toimijoita, jotka kykenevät ponnistelemaan eteenpäin, yhdessä. RKP:n ollessa sivussa hallitustyöstä Sipilän hallituksen aikana, suomenruotsalaiset kokivat ruotsinkielisen ja suomenkielisen Suomen välisten vastakkainasettelujen lisääntyvän selvästi. Silloinen hallitus ei kuunnellut varoituksia esimerkiksi Raaseporin ja Porvoon käräjäoikeuksien sulkemisesta aiheutuvista huonontuvista mahdollisuuksista hoitaa asioitaan myös ruotsiksi. Huoli oli oikeutettu, mutta vahinko oli silloin jo tapahtunut. Samoin oli käymässä pohjanmaalaisten oikeudelle laajaan päivystykseen, jossa voidaan taata palvelut myös ruotsiksi. Tässä on vain kaksi esimerkkiä siitä, että sillä on merkitystä, miten äänestää ja kuka osallistuu päätöksentekoon. Silloinen ja nykyinen perusopetuksen viikkotuntimäärää lisännyt hallitus eivät voisi erota enempää toisistaan.
Lopuksi haluan kuitenkin nostaa varoittavan sormen. Äänestäjiä tullaan nimittäin vaaleissa varmasti kannustamaan äänestämään ”taktisesti oikein” väittämällä, että pitää äänestää jotakin toista puoluetta, koska sillä uskotaan voitavan vaikuttaa esimerkiksi siihen, kenestä tulee seuraavan hallituksen pääministeri. Tämä päätelmä vaikuttaa ehkä aluksi järkevältä, mutta tulee muistaa, että se ei ole vesitiivis. Sille ei ole mitään takeita, että suurimman puolueen puheenjohtaja muodostaa hallituksen. Enemmistöhallituksen muodostaminen edellyttää käytännössä, että hallituksessa on vaalien jälkeen vähintään kolme, mahdollisesti neljä, puoluetta. Ajatus, että valittavana on kaksi hallitusvaihtoehtoa, on vain lankeamista suurimpia puolueita hyödyttävään ansaan. Ainoa todella järkevä valinta on Ruotsalaisen kansanpuolueen äänestäminen – vahva tuki RKP:lle turvaa parhaiten hyvinvoivan ja tulevaisuuteen suuntautuvan kaksikielisen Suomen. Meidän on kuljettava eteenpäin yhdessä. Siksi on jälleen kerran paikallaan toistaa tuttu kehotus: äänestä!
