Puoluekokouksen päätös
Puoluekokouksen päätös
RKP toimii sen hyväksi
- että henkinen väkivalta selkäesti kriminalisoidaan lainsäädännössä ottamalla käyttöön rikostunnusmerkistö pakottavasta valvonnasta.
Aloitteen käsittely
Puoluevaltuuston vastaus
THL:n tutkimuksen (Terve Suomi, 2023) mukaan sekä naiset että miehet kokevat henkistä väkivaltaa parisuhteessa. Tutkimus osoittaa, että haavoittuvin ryhmä ovat nuoret ja keski-ikäiset naiset.
Psyykkinen väkivalta on osoittautunut yleiseksi väkivallan muodoksi yhteiskunnassamme ja tämän myötä myös tarve tunnistaa henkistä väkivaltaa lisääntyy. Kuten aloitteessa todetaan, henkinen väkivalta on Suomessa rangaistavaa pahoinpitelynä, mutta oikeusjärjestelmän on vaikea tunnistaa henkistä väkivaltaa lähisuhteissa. Tämä puolestaan johtaa siihen, että vain harvat tapaukset tuomitaan pahoinpitelynä.
Oikeusministeriön selvityksen (2023) mukaan, johon myös aloitteessa viitataan, on perusteltua säätää rikoslaissa ”pakottavasta valvonnasta” uutena rikoksen tunnusmerkistönä. Näin voimme reagoida tehokkaasti lisääntyvään väkivaltaan ja samalla osoittaa selvästi, että henkinen väkivalta on rangaistava rikos.
RKP haluaa Suomen, jossa voi elää turvallista elämää ilman väkivaltaa ja häirintää.
Päätösehdotus
RKP toimii sen hyväksi
- että henkinen väkivalta selkäesti kriminalisoidaan lainsäädännössä ottamalla käyttöön rikostunnusmerkistö pakottavasta valvonnasta.
Aloite 13 – Henkinen väkivalta tulee selkeästi kriminalisoida lainsäädännössä
Henkinen väkivalta on yleisin syy ottaa yhteyttä turvakotiin tai väkivallan uhreille tarkoitettuihin avoimiin palveluihin. Mutta sen sijaan pitkään jatkuvalla henkisellä lähisuhdeväkivallalla ei ole vieläkään asemaa Suomen oikeusjärjestelmässä.
Tilastokeskuksen tuoreimman tutkimuksen (Sukupuolittunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa, 2021) mukaan puolet suomalaisnaisista ja 41 prosenttia miehistä on jossain vaiheessa kokenut henkistä lähisuhdeväkivaltaa. Naiset ovat kokeneet miehiä useammin toistuvaa, törkeää henkistä väkivaltaa, kuten kontrollia, pelottelua tai uhkailua.
Henkinen väkivalta on Suomessa rangaistavaa pahoinpitelynä, mutta oikeusjärjestelmän on vaikea tunnistaa lähisuhteissa tapahtuvaa henkistä väkivaltaa. Tämä siitä huolimatta, että kyseessä on vakava, usein pitkään jatkuva käytös, jonka tarkoituksena on kontrolloida ja hallita toista ihmistä. Tämä voi tapahtua monella tapaa, esimerkiksi uhria uhkailemalla, pelottelemalla ja nöyryyttämällä niin, että hänen itseluottamuksensa ja itsemääräämisoikeutensa heikkenevät.
Suomessa vuonna 2015 voimaan tullut Istanbulin yleissopimus (Euroopan neuvoston sopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta) velvoittaa Suomen puuttumaan henkiseen väkivaltaan.
Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastaisten toimien asiantuntijaryhmä (GREVIO) seuraa, kuinka hyvin osapuolet noudattavat Istanbulin sopimusta. Viimeisimmän Suomi-katsauksen (2019) mukaan Suomessa on vaikeuksia tunnistaa ja reagoida riittävän tehokkaasti kaikenlaiseen naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.
Raportissa kehotetaan Suomen viranomaisia muun muassa tutkimaan ja asettamaan syytteeseen sekä rankaisemaan tehokkaasti henkisen väkivallan tekoja. Lisäksi GREVIO kehottaa Suomea harkitsemaan uuden säännöksen sisällyttämistä rikoslakiin, joka sopisi paremmin Istanbulin yleissopimukseen, eli kriminalisoimaan henkilön psyykkistä koskemattomuutta vakavasti loukkaavat teot yleissopimuksen artiklan 33 nojalla.
Henkinen väkivalta eli terveyden vahingoittaminen ilman fyysistä väkivaltaa on Suomessa erittäin harvoin teko, josta rangaistaisiin pahoinpitelynä, osoittaa myös oikeusministeriön keväällä 2023 julkaisema selvitys (Selvitys henkisen väkivallan rangaistavuudesta ja vainoa koskeva oikeuskäytäntö Suomessa).
Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen laitoksella tehdystä tutkimuksesta käy ilmi, että vainoamisen rikostunnusmerkistö kattaa tapaukset, joissa tekijä ja uhri eivät asu yhdessä. Samalla mikään rikostunnusmerkistö ei kata pakottavaa kontrollia ja valvontaa, joka voi ilmetä uhrin toimintavapauden rajoittamisena eri tavoin. Siksi tutkimuksessa suositellaan, että rikoslakiin sisällytettäisiin uusi rikostunnusmerkistö pakottavasta valvonnasta.
Henkisen väkivallan tunnistaminen ja sen seurausten osoittaminen on osoittautunut vaikeaksi. Eräs ongelma on, että lainsäädäntö perustuu tällä hetkellä yksittäisiin tapauksiin, mikä tarkoittaa, että yksittäinen vakava väkivallanteko on aina vakavampi kuin toistuva vähäinen teko.
Siksi oikeusministeriön tutkimuksessa ehdotetaan, että yksi rikoksen tunnusmerkistö olisi tekojen toistuvuus. Lisäksi ehdotetaan, että tunnusmerkistö toteutuisi, kun teot ovat omiaan aiheuttamaan seurauksia, kuten pelkoa tai ahdistusta, sen sijaan että vaatimuksena olisi, että rikos on aiheuttanut tietyn seurauksen.
Asiantuntijat uskovat, että pakottavan valvonnan kriminalisointi voi pelastaa ihmishenkiä. Henkinen väkivalta edeltää usein henkirikoksia.
On olemassa selkeä tarve kriminalisoida henkinen väkivalta lainsäädännössä. Katsomme, etä on tärkeää, että viranomaisia velvoitetaan reagoimaan varhaisemmassa vaiheessa lähisuhteessa esiintyvään uhkailuun ja valvontaan. Toimimalla näin voimme ehkäistä kuolemantapauksia ja samalla lainsäädännön ja yhteiskunnan on viestittävä, että henkinen väkivalta on rangaistava rikos.
Päätösehdotus
RKP:n naisjärjestö Svenska Kvinnoförbundet vaatii, että RKP toimii eduskunnassa ja hallituksessa sen hyväksi
- että henkinen väkivalta selkäesti kriminalisoidaan lainsäädännössä ottamalla käyttöön rikostunnusmerkistö pakottavasta valvonnasta.
Aloitteen tekijä/tekijät
Svenska Kvinnoförbundet, RKP:n naisjärjestö
Anita Westerholm, puheenjohtaja
Agneta Udd-Saarela, pääsihteeri
