EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker piti keskiviikkoaamuna viimeisen State of the Union-puheensa ennen EU-vaaleja 2019.
Euroopan parlamentin jäsen Nils Torvaldsin (RKP/ALDE) mielestä Juncker kehotti puheessaan EU:n jäsenvaltioita kantamaan vastuunsa unionin yhteisestä kehityksestä osoittamalla solidaarisuutta. Jäsenvaltioiden täytyy puolustaa EU:n yhteisiä arvoja, joista lehdistönvapaus ja oikeusvaltion kunnioittaminen ovat keskeisiä esimerkkejä.
– Juncker painotti puheensa alussa ennen kaikkea Euroopan keskeistä asemaa globaalissa maailmassa. Tämä koskee sekä turvallisuuspolitiikkaa että kauppa- tai ihmisoikeuspolitiikkaa. Jäsenmaat syyttävät mielellään EU:ta kaikista ongelmista, mutta todellisuudessa jäsenvaltiot eivät ole itse tehneet riittävästi komission ehdotuksien toteuttamiseksi. Tarvitsemme lisää solidaarisuutta Schengen-maiden yhdessä pitämiseen ja Itä- ja Länsi-Euroopan erojen sovittamiseen. Jos yhdessä jäsenmaassa palaa, palaa koko Euroopassa, toteaa Torvalds.
Brexitistä Juncker lähetti kolme selkeää viestiäa:
– EU:n on kunnioitettava Iso-Britannian päätöstä jättää unionimme, vaikka lähtö onkin valitettava .
– Tulemme aina olemaan lojaaleja suhteessa Irlantiin, emmekä halua mitään kovaa sisäistä irlantilaista rajaa.
– Iso-Britannia ei tule koskaan olemaan meille tavanomainen kolmas maa, vaan tulee pysymään tärkeänä kumppanina.
Turvallisuusunionia on myös priorisoitava. EU:n ulkoisia rajoja on suojattava, ja siksi haluamme yhteisesti EU:n budjetin kautta rahoittaa rajatarkastuksien vahvistamista. Terroristiset viestit on poistettava internetistä tunnin sisällä. Juncker haluaa myös estää yksittäisten jäsenmaiden mahdollisuuden rampauttaa EU:n ulkopolitiikan veto-oikeutta käyttäen. Siksi ehdotetaan, ettät turvallisuuskysymyksissä otetaan käyttöön ns. määräenemmistöpäätökset. Tämä mekanismi ei ole tällä hetkellä käytössä.
– Juncker lopetti puheensa toistamalla rakkaudentunnustuksensa Euroopalle. Mutta tässä rakkaudessa tarvitaan muutakin kuin rakkaudentunnustuksia. Tarvitaan päättäväisyyttä ja määrätietoisuutta, yhteisten periaatteiden ja päätösten vahvistamista. Tämä koskee puolustuspolitiikkaa, maahanmuuttoa sekä pakolaispolitiikkaa. Tämä koskee suhdetta Afrikkaan. Tämä koskee suhdetta Iso-Britanniaan. Mutta ennen kaikkea tämä koskee päätöksentekotapaammee.
