Suomen ulkopoliittista tutkimusta kohtaan esitetty kritiikki tuntuu tunkkaiselta tuulahdukselta 1970-luvulta. Osa keskustelijoista yrittää ilmeisesti hiljentää tai ainakin ohjata Venäjää analysoivaa riippumatonta tutkimusta.
Näin sanoo Ruotsalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsen Stefan Wallin.
– Lähialueidemme viime vuosien tapahtumien seurauksena on sekä luonnollista että välttämätöntä, että Venäjän valtapolitiikkaa arvioidaan realistisesti myös suomalaisessa ulkopoliittisessa analyysissä, ja että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Tällainen epätoivoinen lieventävien asianhaarojen etsiminen, johon osa keskustelijoista syyllistyy, haiskahtaa voimakkaasti uudelleensuomettumiselta, Wallin sanoo.
Wallin puhui tiistai-iltana Vaasan Svenska Klubbenilla otsikolla ”Suomi, Pohjoismaat ja Nato”.
– Viime kuukausien aikana suomalaista ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua on rikastuttanut kolme keskeistä julkaisua: hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko, riippumaton raportti suomalaisen Nato-jäsenyyden seurauksista ja viimeisimpänä eduskunnan alaisen ulkopoliittisen instituutin (UPI) Venäjä-raportti. Kaikissa julkaisuissa analyysi Venäjän toimista on ollut sekä monipuolinen, analyyttinen että rehellinen. Ei ole kansan mielipiteen manipulointia, jos tutkijat toteavat Venäjän olevan arvaamaton naapuri, joka harrastaa valtapolitiikkaa ja on heikentänyt Itämeren turvallisuustilannetta ja vallannut Krimin. Nämä ovat kylmiä tosiasioita, joita edes sokea kana ei voisi olla huomaamatta.
Wallinin mukaan avoin analyysi Venäjästä on hyvien naapurisuhteiden mukaista. Hyvät naapurit voivat olla rehellisiä toisiaan arvioidessaan. Se, että tutkimusten tulokset eivät sovi kaikkien keskustelijoiden pirtaan ei sinänsä ole uniikkia. Venäjän toimien katsominen läpi sormien tai eduskunnan ulkopoliittisen instituutin kutsuminen ”Naton filiaaliksi” on kuitenkin retoriikkaa, joka tuntuu erittäin vieraalta nykypäivän Suomessa, 30 vuotta Urho Kekkosen kuoleman ja 25 vuotta Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen.
