Lasten ja nuorten mielenterveyden hoito on myös lastensuojelua mitä suurimmassa määrin.
Lapset ja nuoret tarvitsevat tukea henkisessä kehityksessään, turvaa ja aikuisten vastuulla olevaa hoitoa. Kuka tahansa voi sairastua ja silloin on toimittava nopeasti. Lapsi ei voi odottaa kuukausitolkulla saadakseen hoitoa, erityisesti psykoterapiaa. Jos hoitoon pääseminen kestää, sairaus pahenee ja johtaa kalliiseen ja raskaaseen laitoshoitoon. Olen tavannut nuoria, jotka ovat yrittäneet itsemurhaa hätähuutona saadakseen tukea mielen sairauteen.
Nyt erityisesti ruotsinkielisten lasten psykoterapian tarjonta on vakavasti puutteellista. Valtaosa ruotsinkielentaitoisista terapeuteista hoitaa potilaita sekä suomen että ruotsin kielellä, eikä heidän ole mahdollista pitää varalla paikkoja odottamassa mahdollisia ruotsinkielisiä potilaita. Tämä on johtanut epäinhimillisiin tilanteisiin, joissa lasten ja nuorten on joko odotettava pitkiä aikoja, tai he ovat käytännössä pakotettuja ottamaan vastaan ei-äidinkielistä hoitoa.
Jotta hoitoa terapiaa ylipäätään voitaisiin antaa, terapeutin on hallittava lapsen ja nuoren äidinkieli. Se on koko hoidon lähtökohta, jotta heikotkin signaalit huomattaisiin. Terapeutin on ymmärrettävä kielen nyansseja, sanavalintoja, puherytmiä, virheitä, sanavaraston laajuutta tai suppeutta – ja osattava lukea rivien välistä. On tajuttava myös kielen ja kulttuurin yhteys. Kieliongelmat voivat johtaa väärinkäsityksiin ja lisätä väärän diagnoosin riskiä. Hoidon saaminen omalla äidinkielellään on laissa säädetty oikeus, ei vapaaehtoinen ele henkilökunnalta tai sosiaali- ja terveysviranomaisilta ja päättäjiltä.
Teen täten ponsiesityksen: Kaupunginvaltuusto edellyttää, että ruotsinkielisten lasten ja nuorten psykiatriseen terapiaan pääsy turvataan niin, että he voivat saada hoitoa omalla äidinkielellään joutumatta odottamaan kohtuuttomia aikoja.
