Hallitus esitteli äskettäin tulevaisuusselonteon, joka tarjoaa strategisen näkemyksen siitä, miten yhteiskuntamme voi kehittyä tulevaisuudessa. Yhä epävarmemmassa maailmassa, jossa nopeat muutokset ovat arkipäivää – viimeisimpänä USA:n tulevan presidentin avaus Grönlannista ja Panaman kanavasta – on äärimmäisen tärkeää valmistautua erilaisiin skenaarioihin.
Teknologian huimat edistysaskeleet, kuten digitalisaatio ja tekoäly, voivat tehostaa yhteiskunnan toimintoja ja luoda uusia taloudellisia mahdollisuuksia. Samalla ne voivat aiheuttaa epävarmuutta, jos emme pysty hallitsemaan kehitystä. Ilmastonmuutoksen seuraukset, kuten äärimmäiset sääilmiöt ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen, vaativat yhteiskunnalta nopeita ja pitkäjänteisiä toimia.
Haasteita tuovat myös väestörakenteen muutokset. Ikääntyvä väestö merkitsee kasvavia kustannuksia hoidossa ja huolenpidossa, samalla kun työikäisten määrä vähenee. Tämä luo paineita julkisen sektorin roolille, tehtäville ja rahoitukselle.
Maailmanpoliittisessa kontekstissa suurvaltojen kilpailu kasvaa, esimerkiksi Yhdysvaltain ja Kiinan välinen kilpailu on kiristynyt. Yhdysvaltain strateginen kamppailu Kiinan kanssa heijastuu globaalisti, ja talouden näkymät ovat monella tapaa epävarmat. Samalla Yhdysvallat kohtaa sisäisiä haasteita, kuten polarisaatiota ja tuloerojen kasvua, jotka vaikuttavat maan pitkän aikavälin vakauteen ja vaurauteen.
Kiinan pyrkimykset muokata vallitsevaa sääntöpohjaista maailmanjärjestystä näkyvät sen halussa edistää omia intressejään suoraviivaisesti ja voimakkaasti. Kiinan teknologinen kehitys ja talouskasvu ovat olleet vaikuttavia, mutta maan sisäiset haasteet, kuten väestön supistuminen ja muuttoliikkeen hidastuminen, asettavat haasteita tulevaisuuden kasvulle.
Euroopan unioni on viime vuosina asettanut tavoitteekseen vahvistaa strategista autonomiaansa. EU:n turvallisuusympäristön muutos ja suurvaltakilpailun kiristyminen ovat lisänneet unionin geopoliittista toimijuutta ja roolia globaalissa kilpailussa. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on osaltaan korostanut EU:n tarvetta toimia itsenäisemmin ja vahvistaa puolustusteollisuuttaan.
Venäjä pyrkii heikentämään EU:n yhtenäisyyttä ja länsimaiden välistä suhdetta. Hyökkäyssodan myötä Venäjä on keskittynyt omavaraisuuden ja ei-läntisten kumppanuuksien vahvistamiseen, mikä heikentää ennakoitavuutta.
Maailmanpolitiikassa nähdään yhä enemmän samantyylistä retoriikkaa kuin Putinin ja Xin puheissaan käyttävät: ”Alue kuuluu meille, koska se on meidän turvallisuusintresseissämme.” Vähän samankaltaista ajattelua on oletettavissa myös USA:n osalta, viime päivien uutisointiin viitaten.
Euroopan on vahvistettava puolustustaan nopeasti. Venäjän kolmen vuoden sota Ukrainassa on paljastanut, kuinka hitaasti Euroopan puolustusteollisuus on reagoinut.
Siksi Suomen osalta keskiössä on vahvan kansallisen puolustuskyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen osana Naton puolustusta. Kansallinen turvallisuus, yhteiskunnan kriisinsietokyky ja huoltovarmuus ovat kriittisiä tekijöitä, jotka määrittelevät Suomen valmiutta kohdata tulevaisuuden haasteet. Hyvä esimerkki toimintakyvystämme oli viranomaisten toimintakyky joulun kaapelirikon yhteydessä Suomenlahdella.
Kun tarkastelemme tulevaisuuden haasteita, on selvää, että ne vaativat meiltä aktiivista ja yhteistyöhön perustuvaa lähestymistapaa. Kukaan ei voi yksin ratkaista ilmastokriisiä, hallita teknologisia riskejä tai taata globaalia turvallisuutta. Toivon, joskin nyt haasteelliselta näyttää, että vuosi 2025 tuo mukanaan uudenlaista vakautta ja mahdollisuuksia yhteisten haasteiden ratkaisemiseksi, sillä viime vuodet ovat olleet epävarmuuden ja muutosten aikaa.
