Yksi tärkeimmistä asioista Suomen tulevaisuuden kannalta on, että jatkamme panostamista lasten ja nuorten hyvään koulutukseen. PISA-tulokset julkaistaan kolmen vuoden välein, ja julkaisupäivää odotetaan aina jännityksellä koulutuspiireissä. Miten maamme on pärjännyt? Mihin sijoitumme kansainvälisessä vertailussa?
Viimeisimmän PISA-kierroksen tulokset julkaistiin joulukuussa. Tulokset olivat monin tavoin odotettuja, mutta samalla ne pistivät hyvin mietteliääksi. Haluan aluksi korostaa, että Suomi on edelleen korkeasti koulutettu maa, ja meillä on hyvin toimiva koulutusjärjestelmä. Olemme OECD-maiden keskiarvon yläpuolella kaikissa tutkituissa aineissa. Siitä huolimatta oppilaidemme tulokset ovat heikentyneet merkittävästi. Ne heikkenivät monissa maissa, ja koronapandemialla lienee tässä iso merkitys. Tuloksemme ovat kuitenkin heikentyneet jo pitkän ajan, eikä siihen löydy vain yhtä selittävää tekijää. Sitä ei voi selittää yksinomaan pandemialla, älypuhelimilla taikka opetussuunnitelmalla. Kyseessä on monien asioiden yhdistelmä, johon on puututtava.
Suomen ruotsinkielisille kouluille haluan kuitenkin nostaa hattua. Niissä laskeva suunta ei ole ollut yhtä jyrkkä, ja luonnontieteissä ruotsinkieliset koulut suoriutuivat nyt jopa paremmin kuin viimeksi. Tämä on erittäin positiivinen suunnanmuutos. Jos koko Suomella olisi yhtä hyvät tulokset luonnontieteissä, sijoittuisimme jaetulle kuudennelle sijalle. Tämä vertailu ei tietenkään ole käytännössä mahdollinen, mutta on silti mielenkiintoista leikkiä ajatuksella.
Eniten minua huolestuttaa kuitenkin lukutaito. Lukutaito heikkenee merkittävästi, ja lisäksi eriytyminen kasvaa. Peräti 21 prosenttia nuorista ei saavuttanut koulussa ja yhteiskunnassa pärjäämiseen edellytettävää tasoa. Osuus on kasvanut yli 7 prosenttiyksiköllä vuodesta 2018. Tähän meidän on suhtauduttava vakavasti.
Nyt tarvitaan siis lisäpanostuksia sen varmistamiseksi, että kaikilla nuorilla on perustaidot – eli luku-, kirjoitus- ja laskutaito – hallussa. RKP:lle sanoista tekoihin siirtyminen on aivan keskeistä, ja opetusministerinä olen iloinen siitä, että hallitus tulee panostamaan perusopetukseen 200 miljoonaa euroa enemmän vuodesta 2027 alkaen. Lisäämme kolme vuosiviikkotuntia alakoulun vuosiluokille äidinkielen ja matematiikan opetukseen. Näin annamme opettajille ja oppilaille työrauhaa lisäharjoitteluun. Samalla haluan muistuttaa, että voimme myös kodeissa tehdä paljon vaikuttaaksemme lukuinnostukseen. Mikä onkaan hienompaa kuin istua alas kiehtova satukirja kädessään lapsensa tai lapsenlapsensa kanssa? Lisäksi tulemme uudistamaan oppimisen tuen. Opettajien hallinnollista työtä on vähennettävä ja meidän on varmistettava, että tukea tarvitsevat oppilaat myös saavat sen oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. Vahvistamme myös oppilaanohjausta kaikilla koulutusasteilla huomioiden erityisesti jatko-opinnot ja työllistymisen.
Itse olen eniten huolissani oppilaiden välisten erojen kasvusta. Siksi myös niin sanotun tasa-arvorahan vakiinnuttaminen noin 50 miljoonaan euroon vuodessa on tärkeää. Tämän eteen RKP on myös työskennellyt aktiivisesti. Tämä mahdollistaa pienemmät ryhmät tai lisähenkilöstön palkkaamisen varhaiskasvatukseen ja kouluihin, joissa on tarvetta tasata esimerkiksi sosioekonomisista tekijöistä johtuvia oppimiseroja.
Syksystä 2024 lähtien suomenkielisissä kouluissa on myös enemmän ruotsin kielen opetusta. Silloin B1-kielen opetus lisääntyy yhdellä vuosiviikkotunnilla vuosiluokilla 6–9. Tämän eteen RKP on työskennellyt aktiivisesti pitkän ajan. Myöskään se, että hallitus nyt panostaa 700 000 euroa lisää ruotsinkielisiin oppimateriaaleihin, ei ole sattumaa. Valtionhallinnon kielitutkintojen sekä yleisten kielitutkintojen suomen ja ruotsin kielen ylimmän tason suorittamisesta – joka maksaa noin 450 euroa – tulee nyt maksutonta. Lisäksi ruotsinkielinen pelastajakoulutus lisätään osana Helsingin pelastuskoulun toimintaa. RKP:n kädenjälki näkyy.
