Hallitus antoi joulukuussa eduskunnalle esityksen saamelaiskäräjälain muutoksiksi. Esityksen tavoitteena on edistää saamelaisten itsemääräämisoikeuden toteutumista sekä parantaa saamelaisten kieltään ja kulttuuriaan koskevan itsehallinnon ja saamelaiskäräjien toimintaedellytyksiä.
Eduskunta voi vihdoinkin aloittaa saamelaiskäräjälain käsittelyn. Edellinen hallitus ei hyvistä aikomuksistaan huolimatta onnistunut pääsemään sopimukseen oikeusministerin esityksen edistämisestä. Silloinen oikeusministeri, Anna-Maja Henriksson (RKP) oli asettanut kansliapäällikön alaisuudessa työskentelevän työryhmän, joka kävi läpi lakiesitystä pykälä pykälältä. Kansanedustaja Eva Biaudet (RKP) oli yksi työryhmän jäsenistä. Saamelaiskäräjälain muutokset oli valmisteltava ottaen huomioon Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet alkuperäiskansojen oikeuksista, mutta se tarvitsi myös eduskunnan enemmistön taakseen.
Laki on erityisen tärkeä saamelaisille, mutta lakiuudistusta on peräänkuulutettu myös Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuselimissä, jotka valvovat miten seuraamme sopimuksia, joihin olemme sitoutuneet. YK on useita kertoja moittinut Suomea saamelaisten perusoikeuksien loukkaamisesta. Saamelaiskäräjälain kokonaisuudistus on jälleen mukana hallitusohjelmassa.
Biaudet on puolustanut alkuperäiskansojen oikeuksia jo toimiessaan vähemmistövaltuutettuna ja YK:n alkuperäiskansojen pysyvän foorumin jäsenenä. Hän teki tuolloin töitä sen eteen, että Suomi vihdoin ratifioisi Kansainvälisen työjärjestön (ILO) alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen nro 169.
– Kaatumiseen eduskunnassa vuonna 2019 päättynyt ILO-yleissopimuksen käsittelyprosessi muistutti pitkälti saamelaiskäräjälain tähänastista käsittelyä, Biaudet sanoo. On erittäin surullista, että niin pienen kansan asiat ja oikeudet näyttävät olevan näin vaikeita suurelle enemmistölle.
Yksi RKP:n hallitusyhteistyölle asettamista vaatimuksista oli hallitusohjelmaan sisällytettävä kirjaus saamelaiskäräjälaista. Saamelaiskäräjät viettivät syksyllä 50-vuotisjuhlaansa ja kaikki kolme RKP:n ministeriä kunnioittivat juhlaa läsnäolollaan. Myös RKP:n vastaperustettu paikallisosasto, RKP Saame julistettiin samassa yhteydessä virallisesti rekisteröidyksi.
Mitä uudistettu saamelaiskäräjälaki tarkoittaa, Eva Biaudet?
– Saamelaiskäräjät on Suomen saamelaisia edustava ja heitä koskevista asioista päättävä elin, mutta se ei ole lakeja säätävä elin. Uudistetussa laissa piti määritellä kriteerit sille, ketkä ovat äänioikeutettuja saamelaiskäräjävaaleissa ja miten vaalit toimeenpannaan.
Alkuperäiskansana saamelaisilla on sekä kansallisten että kansainvälisten lakien nojalla oikeus kielelliseen ja kulttuuriseen autonomiaan eli niin kutsuttu itsemääräämisoikeus. Itsemääräämisoikeus ei tarkoita oikeutta luoda alkuperäiskansana itsenäistä valtiota, vaan saamelaisten on osallistuttava päätöksentekoon heitä, heidän kulttuuriaan, kieltään ja perinteisiä elinkeinojaan koskevissa asioissa. Kansainvälisissä alkuperäiskansoja koskevissa määräyksissä puhutaan FPIC-periaatteesta eli oikeudesta tietoon perustuvaan, riittävän hyvissä ajoin annettavaan ennakkosuostumukseen. Periaatteen toteutumisesta käytännössä kiistellään usein. Saamelaiskäräjät takaa itsemääräämisoikeuden, mutta nykyisessä laissa on monia ongelmia, jotka koskevat etenkin määräyksiä neuvotteluvelvollisuudesta ja siitä, kenellä on oikeus tulla otetuksi äänestysluetteloon.
– Uuteen lakiin tulee myös määräyksiä kuulemisista ja siitä, miten hallitus neuvottelee käräjäoikeuden kanssa saamelaisia koskevista asioista. Lähtökohtaisesti laki ei kuitenkaan anna mitään uusia oikeuksia, Biaudet painottaa.
RKP on tehnyt kaikissa vaiheissa työtä saamelaiskäräjälain hyväksi. Myös nyt RKP edellytti, että saamelaiskäräjälaki olisi mukana hallitusohjelmassa. Biaudet muistuttaa, ettei työ saamelaisten oikeuksien turvaamiseksi lopu uuden saamelaiskäräjälain hyväksymisen myötä. Hän ottaa esiin myös taistelun saamen eri kielistä.
– Arjessa on tietenkin kyse paljosta enemmästä kuin erilaisista lakipykälistä. Olin ensimmäinen ministeri, joka osoitti varoja saamenkielisiin sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluihin.
Biaudet toimi peruspalvelu- ja tasa-arvoministerinä Paavo Lipposen toisessa hallituksessa kahteen otteeseen vuosina 1999–2000 ja 2002–2003.
– Korvamerkityn rahoituksen osoittaminen saamenkielisiä hoito- ja hoivapalveluja varten oli erittäin tärkeää. Tuolloin itse asiassa Saamelaiskäräjät jakoi rahat kunnille saamenkielisten palvelujen järjestämistä varten. Huomasin äskettäin, että Lapin hyvinvointialue palkittiin sinnikkäästä työstään palvelujen järjestämiseksi saameksi. Tämä ilahdutti minua suuresti, koska koin erottavani tässä takauman aikaani ministerinä. Asian saattamiseksi kuntoon on tehty pitkään töitä, sanoo Biaudet.
– Toteutimme tuolloin selvityksen hoidon laadun ja kielen välisestä yhteydestä. Kieli ei ole vain viestintäväline, vaan kiinteä osa palvelua. Et saa riittävän hyviä hoitopalveluja, ellet ymmärrä, mitä henkilökunta sanoo tai sinua ei ymmärretä.
Saamen kielen aseman vahvistamiseksi on tehty vuosien varrella merkittäviä panostuksia – jaetaan kielipalkintoja ja kannustetaan saamenkielistä kulttuurityötä – mutta Suomea rasittaa edelleen raskas saamelaisten suomalaistamisen perintö.
– Hallitus perusti siksi viime kaudella totuuskomission, joka sai tehtäväkseen selvittää ja kerätä aineistoa ja todisteita valtion, viranomaisten, kirkon ja muiden saamelaisväestöön kohdistamista vääryyksistä ja ylilyönneistä. Vastaavia prosesseja on toimeenpantu monissa muissa maissa, kuten esimerkiksi Etelä-Afrikassa apartheidin jäljiltä. On selvää, ettei niin saa toimia.
Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio asetettiin lokakuussa 2021. Toukokuussa 2022 komission työ pantiin jäihin, koska kaksi komission jäsenistä sekä komission pääsihteeri Anni-Kristiina Juuso erosivat siitä. He kokivat, ettei komissiolla tuolloin ollut edellytyksiä suoriutua tehtävästään. Valtioneuvosto päätti 2023, että saamelaisten totuus- ja sovintokomission työ jatkuu. Komission tehtävänä oli kerätä ja tuoda julki saamelaisten kokemuksia Suomen valtiosta ja eri viranomaisten toiminnasta.
– Prosessit ovat erittäin laaja-alaisia, koska ne samalla herättävät myös voimakkaita tunteita surusta ja häpeästä syyllisyyteen ja tarpeeseen puolustautua syytöksiä vastaan. Nämä kokemukset elävät pitkään saamelaisten keskuudessa. Ne ovat jättäneet kulttuuriin jälkiä, jotka eivät häviä ajan myötä tai itsestään. Rikkomuksien ja vääryyksien sovittaminen edellyttää niiden tuomista päivänvaloon ja että ne tunnustetaan. Tietoisuuden lisäämiseksi on tärkeää, että ne dokumentoidaan ja että niistä kerrotaan, sanoo Biaudet.
